Kuka on Sandströmin Tomppa?

Synnyin vuonna 1987, samana vuonna kuin SDP menetti eduskuntavaaleissa yli 100 000 ääntä, Frank Millerin ensimmäinen Batman-sarjakuva suomennettiin, Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan haastoi puheessaan Mihail Gorbatšovin repimään alas Berliinin muurin ja Kotipizza perustettiin.

Ensimmäisellä c-kasetillani soi Samuli Edelman, minulla ei koskaan ollut omaa Nintendoa ja taskussani poltti viikkorahana Paavo Nurmi. Olen sitä ikäluokkaa, jolle Euroopan Unioniin kuuluminen on itsestäänselvyys ja muistan maksuvälineistä paremmin euron kuin markan, eikä minulla ole selkeitä muistikuvia 90-luvun lamasta, vaikka se onkin merkittävästi elämääni vaikuttanut.

16-vuotiaana ymmärsin eron valittamisen ja vaikuttamisen välillä: halusin olla mukana päätöksenteossa ennemmin kuin huutelemassa tyytymättömyyttäni. Havahduin, koska useimmissa nuoria ja opiskelijoita koskevissa asioissa ei meidän kantaamme koskaan pahemmin kyselty, eikä meillä ollut avaimia niihin vaikuttaa. Tämän vuoksi asetuin ehdolle nuorisovaltuustovaaleihin, menestyin ja otin ensimmäiset askeleeni politiikan tiellä.

Näiden askelten jälkeen on tapahtunut paljon. Olen vaikuttanut Vantaalla eri lautakunnissa jo vuodesta 2004. Kokemusta on kerttynyt lisäksi Myyrmäen aluetoimikunnasta, Vantaan valtuustosta varavaltuutettuna ja toimimpa oman reserviupseerikurssini oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana.

Nykyisin vaikutan kunnallisten luottamustehtävieni lisäksi ammattikorkeakoulu Laurean alueneuvottelukunnassa ja valtiovarainministeri, Jyrki Kataisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastusreseptiä rakentavassa ministerityöryhmässä.

Koko poliittisen matkani minulle on ollut täysin selvää, että suurin osa tänään tehtävistä päätöksistä vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Kenties omien lastemme, ellei jopa lastenlastemme arki muokkautuu pitkälti niiden valintojen perusteella, mitä tänä päivänä teemme. Tästä syystä olen sitä mieltä, että näkemys tulevasta on tärkeämpää, kuin kokemus menneestä.