Opintotukijärjestelmällä on kaksi päätarkoitusta: opiskeluajan toimeentulon turvaaminen ja valmistumiseen kannustaminen. Valitettavasti nykyinen järjestelmä ei tue kumpaakaan tarkoitusta. Jotta opintotuki palvelisi sille asetettuja tavoitteita, se on järjestettävä uudelleen.
Työllisyyttä ja talouskasvua opetusministeri Henna Virkkusen johdolla pohtinut Kokoomuksen ministerityöryhmä, julkisti loppuraporttinsa kaksi viikkoa sitten. Työryhmä on visioinut kannustavampaa opintotukea mm. seuraavalla tavalla:
“Opintotukimallista on tehtävä kannustava siten, että kolme ensimmäistä vuotta opintotuki on opintorahapainotteinen ja tästä eteenpäin opintolainapainotteinen.”
Virkkusen avaus on mielenkiintoinen, muttei yksityiskohdiltaan vielä kovin informatiivinen. Siitä ei käy tarkasti ilmi, mikä voisi olla opintotuen suuruus missäkin vaiheessa opiskelua. Nykyinen opintotukihan ei nimittäin ole suuruudeltaan sellainen, että se mahdollistaisi täysipäiväisen opiskelun suurissa kaupungeissa, eikä välttämättä pienemmissäkään. Eikä sen rakenne kannusta millään tavalla valmistumaan nopeasti, koska ahkerasti opintopisteitä takova opiskelija saa saman verran tukea, kuin silloin tällöin luennoilla käyvä bilehilekin.
Opintotuen suuruus riippuvaiseksi opiskelutahdista
Nykyisin opintotuki muodostuu opintorahasta, asumislisästä, opintolainan valtiontakauksesta sekä opiskelijoiden ateriatuesta, jota maksetaan suoraan yrittäjille. Opintorahaa maksetaan enintään 70 kuukaudelta, riippumatta siitä, valmistuuko 35:ssä vai sadassa kuukaudessa.
Ensinnäkin byrokratian ja paperinpyörittämisen vähentämiseksi, opintoraha ja asumistuki on yhdistettävä yhdeksi, yleiseksi opintotueksi.
Toiseksi, tämän tuen suuruuden on riiputtava opiskelutahdista. Tämä voitaisiin toteuttaa vaikka siten, että nykyisen 70 kuukauden tuen voisi saada käyttöön siinä ajassa, kuin sen tarpeelliseksi näkee. Ne, jotka eivät valmistu lainkaan, maksaisivat saamansa tuen takaisin.
Jos siis haluaisin valmistua nopeasti ja ahkeroisin opintoni 35:ssä kuukaudessa, opintotukeni suuruus olisi nykyiseen verrattuna kaksinkertainen. Julkista rahaa ei kuluisi enempää, mutta nopea valmistuminen tulisi nykyistä houkuttelevammaksi ja mikä tärkeintä, täysipäiväinen opiskelu tulisi taloudellisesti mahdolliseksi myös suurissa kaupungeissa.
Samalla ne, jotka haluavat työskennellä opintojen lomassa ja valmistua kenties hitaammin, voisivat nostaa nykyistä vähemmän tukea kuukaudessa, mutta työskennellä samalla.
Opintolainan pitäisin ennallaan, sillä sen houkuttelevuus riippuu siitä, millaiset näkymät työllistymiselle kyseisellä alalla on. Niin kauan kuin opetusministeriö ei mitoita aloituspaikkoja suhteessa jokaisen alan työllisyystilanteeseen, ei mielestäni nykyistä lainamallia kannata muuttaa.
Opintotukijärjestelmä tulee varmasti vaalien jälkeen uudistumaan ainakin jossain laajuudessa. Keskustelua uudistuksesta ja sen mahdollisista variaatioista on käytävä aktiivisesti, jotta sen vaikutukset olisivat aikaisempaa positiivisemmat.
Moi,
Opintotukijärjestelmä kaipaa kyllä uudistamista (esim. koulutusseteli-tyyliseksi). Mutta tuossa on sellainen vähän hankala juttu, että millä mitataan tutkintojen työmääriä oikeasti, ja millä mitataan sitä, että paljonko opiskelija opiskelee “turhia” (pääaineeseen kuulumattomia) kursseja, ja mitkä niistä oikeasti ovat turhia?
“Ensinnäkin byrokratian ja paperinpyörittämisen vähentämiseksi, opintoraha ja asumistuki on yhdistettävä yhdeksi, yleiseksi opintotueksi.”
Kuulostaa pikaisesti hyvältä, mutta ei ole niin simppeliä: Varsinkin ulkopaikkakuntalainen opiskelija tarvitsee opintojensa alkuvaiheessa opiskelija-asunnon. Syksllä siis paikallinen HOAS / LOAS / mikä lienee saa paljon hakemuksia, ja asuntoja on vähän, joten opiskelijan on otettava asunto minkä saa, ei se, minkä olisi halunnut. Näiden opiskelija-asuntojen vuokrat vaihtelevat runsaasti, ja sitä osittain tasaamaan eri suuruiset asumistuet ovat mielestäni perusteltuja, sillä muutoin opiskelijat asetettaisiin keskenään eriarvoiseen asemaan, kun sattumalta halvan asunnon saaneelle jäisi rahaa esim. oppikirjoihin, ja sattumalta kalliin asunnon saaneelle ei.
”Jos siis haluaisin valmistua nopeasti ja ahkeroisin opintoni 35:ssä kuukaudessa, opintotukeni suuruus olisi nykyiseen verrattuna kaksinkertainen. Julkista rahaa ei kuluisi enempää, mutta nopea valmistuminen tulisi nykyistä houkuttelevammaksi ja mikä tärkeintä, täysipäiväinen opiskelu tulisi taloudellisesti mahdolliseksi myös suurissa kaupungeissa.”
Eli täysipäiväinen opiskelu mahdolliseksi vain heille, jotka valmistuvat alle neljässä vuodessa? Tällä hetkellä määrä on vain muutamia prosentteja opiskelijoista. Muutko eivät siten ansaitse tulla toimeen ilman töitä? Pitäisikö keskitasoisia ja -vauhtisia opiskelijoita siis kannustaa opiskelemaan nopeasti sillä, ettei muuten tule toimeen? Lisäksi jos yrittäisi tehdä töitä ja opiskella samalla päätyen lopulta töihin ilman tutkintoa, kertyisi maksettavaksi tuhansia euroja ”hukatuista” opinnoista?
Suurimmilta osin täysin järjetön teksti, joka osoittaa kirjoittajan erittäin vajaamaista tietämystä Suomen sosiaalipolitiikasta tai kansantalouden ja tavallisten opiskelijoiden tarpeista. Itse toivoisin, ettet eduskuntaan päädy.
Kiitos kommentista Tomi!
Opiskelen kauppatieteitä Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla ja uskallan väittää, että tiedän jotain kansantaloudesta ja vielä enemmän tavallisen opiskelijan tarpeista. Olenhan tavallinen opiskelija itsekin
Useimmat yliopistotutkintomme voi halutessaan suorittaa alle neljässä vuodessa, jos se on mahdollista kurssitarjonnan ja toimeentulon puolesta. Nykyisellään täysipäiväinen opiskelu ei ole mahdollista ainakaan suurissa kaupungeissa, joissa koko opintotuki valuu jo vuokraan.
Esittämäni mallin tarkoitus on lisätä opiskelijoiden vaikutusvaltaa valmistumisaikatauluunsa ja turvata heidän toimeentulonsa tekemällä ahkeruudesta nykyistä kannattavampaa. Annan tässä nyt esimerkin siitä, mitä tämä malli voisi tarkoittaa käytännössä:
Tukia pitäisi mielestäni maksaa suoritettujen opintopisteiden mukaan. Jos jää tavoitteesta jonkin verran jälkeen, niin jatkossa voisit nostaa hieman vähemmän.
Nythän tuo 70 kuukauden opintoraha on noin 20 000 euroa ja asumiestuet tähän päälle, tilanteesta riippuen hieman alle 14 000. Jos tuon yhteissumman n. 34 000 euroa käyttäisi 35:ssä kuukaudessa olisi kuukausisumma n. 971 euroa.
Kuvitellaan tilanne, jossa olisit nostanut tuon suuruista tukea 18 kuukautta, mutta tässä vaiheessa huomaisit, ettet pysty suorittamaan opintoja loppuun samassa tahdissa esim. töiden takia.
Jos opintotuen suuruuteen ei tehtäisi muutoksia, olisi sinulla vielä jäljellä noin 16 500 euroa, mutta 17 kuukauden sijaan loppuopintosi kestäisivätkin vaikka 29 kuukautta. Jakamalla tuo 16 500 opintojen loppuajalle, muodostuisi kuukausittaiseksi summaksesi noin 570 euroa. Tätä tuen määrää tietysti kompensoisi mahdollinen ansiotulosi, jos opintosi venyivät työnteon takia. Tulorajat poistaisin luonnollisesti kokonaan.
Välittömiltä kustannuksilta tämä on nykyjärjestelmää kalliimpi vaihtoehto, koska kaikki eivät käytä kaikkia 70 tukikuukauttaan. Mutta jos tällä onnistuttaisiin lyhentämään valmistumisaikoja edes hieman, maksaisi uudistus helposti itsensä takaisin.
Toivottavasti vastaukseni avasi esitystäni sinulle hieman. Voisitko kertoa mikä esittämässäni mallissa olisi nykytilannetta huonompaa, olettaen että sen tunnet? Tai mikä esittämässäni mallissa on niin järjetöntä? Entä millainen opintotuki tulisi mielestäsi olla?