Olen ehdolla Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajaksi, jotta voimme avata rehellisen keskustelun liiton tulevaisuudesta. 

Minä haluan tehdä paremmin ja viedä kokoomusnuoret korkeammalle ja pidemmälle. Minulla on ehdokkuudelleni syyt, joilla haluan avata keskustelun tässä vaiheessa: mitä mieltä sinä olet?

Kehuskelemme aina, että olemme puoluetta kaksi askelta edellä, mutta onko etumatkamme oikeasti kurottu umpeen?

Minä uskon, että kyllä on. Emme ole tämän hetken edelläkävijöitä. Kokoomuksen Nuorten Liitosta on tullut ikään kuin vanha äkäinen setä, joka huutelee kommenttinsa asiasta tai vähän sen vierestä, muttei vaivaudu aidosti luomaan uutta keskustelua, johon muutkin haluavat liittyä.  Liiton kyky kehittää aatetta ja toimintatapoja tuntuu olevan vain varjo entisestään. Meidän ei pitäisi vain osallistua keskusteluun, meidän pitäisi luoda sitä.

Poliittinen valmistelu ja keskustelu tuntuu kokoomusnuorten kenttätoiminnassa heräilevän talviuniltaan tavoiteohjelman valmistelun yhteydessä, minkä jälkeen se viettää äänekkään kaksipäiväisen liittokokouksessa ja painuu sen jälkeen takaisin petiin. Liittokokousten välillä hallitus ja puheenjohtajisto linjaavat mielensä mukaan, välillä jopa niin, että kannanottoja joudutaan perustelemaan hampaat irvessä omillekin. Hetkittäin tuntuu siltä, että on tärkeintä, että keskustelu velloo, ei sillä aiheella niin väliä.

Miten syntyä uudelleen edelläkävijäksi?

Piirit ja keskustoimisto eivät ole eri joukkueita vaan pikemminkin saman ketjun toisiaan tukevia lenkkejä. Organisaatio on viime vuosina kehitetty hyvään vireeseen, nyt sen potentiaali vain pitäisi hyödyntää. Millainen on meidän roolimme piirien, paikallisyhdistysten tai aluejärjestöjen puheenjohtajina, luottamushenkilöinä ja aktiiveina?

Kokoomuksen Nuorten Liiton politiikan ja toiminnan on oltava sellaista, joka puhuttelee valtaosaa kohderyhmästä. Emme ole mikään pienpuolueen nuorisojärjestö, joka tyytyy kymmenen prosentin kannatukseen.

Epäonnistuneet järjestölliset toimintatavat on heitettävä romukoppaan ja tilalle on otettava uusia. Menneisyyden ihannoinnin sijaan on tähdättävä sellaiseen tulevaisuuteen, jota joku haluaa joskus haikailla. Suomi elää jo 2000-lukua, Kokoomusnuortenkin on aika uudistua. Uudistuminen on välttämätöntä, mikäli haluamme täyttää tavoitteemme, olla poliittisesti uskottavia, saada alle kolmekymppisiä eduskuntaan ja nousta taas kirittämään puoluetta.