Aihe: alueellistaminen

Alueellistamisen autuaaksi tekevä voima

Blogi - Kirjoitettu 17.02.2011

Valtiovarainministeriö julkaisi tammikuun puolessa välissä raportin alueellistamisen taloudellisista vaikutuksista. Raportti on karua luettavaa alueellistamista ihannoivien kyläpäälliköiden näkökulmasta. Kyseessä on enemmän tai vähemmän ollut pelkkä virastojen vippailu vaalituloksen perusteella.

“Tapauksissa, joissa kyse on ollut puhtaasta alueellistamisesta, kustannukset ovat nousseet tuhansilla euroilla per henkilötyövuosi.”

- Alueellistamisen taloudellisten vaikutusten arviointiraportti.

Raportin mukaan seitsemässä alueellistamistapauksessa kymmenestä kustannukset ovat kasvaneet alueellistamisen seurauksena. Sen lisäksi, että valtion toimintamenot ovat kasvaneet ilman vastaavaa tuottavuuden nousua, ei alueellistaminen ole esillä olleissa tapauksissa vaikuttanut käytännössä edes sijoitusalueiden talouteen.

Esimerkiksi Seinäjoelle siirrettävän maaseutuviraston alueellistamisen seurauksena kaupunkiin menee 206 henkilötyövuotta ja kustannukset kasvavat noin 9212 euroa per henkilötyövuosi.

Koska alueellistaminen on useimmissa tapauksissa täysin järjetöntä, herää kysymys, miksi sitä ylipäätään tehdään? Onko kyse virastojen vippailusta vaalituloksen perusteella vai kenties haparoiva yritys pitää syrjäseudut asuttuina hyvinvoinnin kustannuksella?

Tarkastelemalla raportissa käsiteltyjä tapauksia näemme, että yli puolet näistä alueellistetuista tehtävistä on mennyt kolmeen vaalipiiriin. Kaikissa näistä Keskustan kannatus on yli 30 prosenttia.

Kun otetaan huomioon, ettei kyseisillä tapauksilla ole ollut huomattavaa vaikutusta sijoitusalueiden talouteen, näyttäytyy alueellistaminen lähinnä kalliina näpertelynä. Tule mieleen isojen miesten siltarumpuinen shakkipeli, jossa itse pelaaminen on lopputulosta tärkeämpää.

Alueellistamisessa ei ole kyse kustannushyöty-optimoinnista, vaikka sen pitäisi olla rutiinia aina verorahoja käytettäessä. Kyse taitaa olla pikemminkin vinksahtaneiden vaalilupausten lunastamisesta, mistä on haittaa koko Suomelle. Nykyisenkaltainen alueellistamispolitiikka tulee lopettaa.

Paljon parempi tapa luoda työpaikkoja maakuntiin, olisi antaa siellä toimiville yrityksille tilaa kasvaa ilman, että niitä verotetaan hengiltä.

Aiheet: , , ,
2 kommenttia

Hyvinvointia maakuntiin – elokuvateollisuuden voimin?

Blogi - Kirjoitettu 25.01.2011

Luova teollisuus on mahdollista valjastaa maakuntien ja Suomen köyhimpien alueiden pelastajaksi. Helsingin Sanomat uutisoi 25.1.2011 elokuva- ja pelialan Suomeen lobbaamasta kannustinrahastosta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että kun tuotantoyhtiö pitää tai tuo vaikkapa elokuvatuotannon Suomeen, sille palautettaisiin tietty prosentuaalinen osa sen tuotantoon käyttämästä summasta. Kyseessä on ikäänkuin osittainen veronpalautus tehdyn projektin lomassa Suomeen maksetuista veroista.

Suomen eksoottisimmat kuvauspaikat löytyvät idästä ja pohjoisesta. Ne ovat paitsi karuja ja siksi kiinnostavia seutuja, myös niitä alueita Suomessa, joille suunnataan suuria summia valtionosuusjärjestelmän ja muiden tukien kautta, jotta ne pystyisivät ylläpitämään peruspalveluitaan.

Itä ja pohjoinen ovat myöskin saaneet onnettomimman osan suomalaisessa työruletissa, kun tehtaat ovat joutuneet sulkemaan ovensa. Kun Kemijärvelle tai Kajaaniin paukahtaa kannustinjärjestelmän innostamana vaikkapa 60 -henkinen tuotantotiimi muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi, tekee se ihmeitä paikalliselle matkailulle ja ravitsemusalalle. Muista palveluista puhumattakaan.

Kalliista investoinnista ei tarvitse olla kyse. Esimerkiksi Itävalta budjetoi kahdelle vuodelle kannustinjärjestelmän kautta koordinoitaviin palautuksiin 20 miljoonaa euroa. Unkarissa kannustinjärjestelmän luominen on kasvattanut av- ja pelialan yritysten liikevaihtoa 6,5 -kertaiseksi! Tämä taas merkitsee lisävaroja verokassaan.

Vaikka en ole mikään tukien ja erityisjärjestelyiden suurin fani, kannattaa tätä järjestelmää mielestäni pohtia vakavasti ottaen huomioon, että muissa pohjoismaissa sellainen on jo käytössä tai valmisteilla. Lisäksi, mikäli tälläinen järjestelmä lisäisi maakuntien vetovoimaa, on se parempi tukimuoto kuin vaalituloksen perusteella jaetut valtion työpaikat.

Uudessa-Seelannissa kuvatuille Taru sormusten herrasta -elokuville myönnettiin 25 miljoonan dollarin tuki, joka varmisti elokuvien kuvaamisen maassa. Projektin on arvioitu hyödyttäneen Uutta-Seelantia noin 1,5 miljardilla dollarilla. Now, that’s what I call an investment!

Skeptisimmät voivat pohtia, onko tällä järjestelmällä oikeasti mitään merkitystä sille, missä elokuvia tehdään. On. Esimerkiksi suomalaisvetoista, suurta Iron Sky -tuotantoa veti ulkomaille kuvaamaan nimenomaan Saksan ja Australian rahalliset vaikuttimet.  Olisiko Suomenkin aika päästä näille apajille?

Aiheet: , , ,
Yksi kommentti

Metropolikeskustelu on paikallaan polkevaa väittelyä (VS 12.1.11)

Blogi - Kirjoitettu 13.01.2011

Helsingin ja Vantaan kuntaliitoksesta käytävä keskustelu käy kuumana, mutta puheenvuoroissa ei ole kummemmin esitetty näkemyksiä siitä, mitä kaikkea kannattaa yhdistellä ja miltä osin kuntien välinen kilpailu kannattaa säilyttää. Koko metropolikeskustelu onkin vääntynyt paikalleen polkevaksi juupas-eipäs-väittelyksi.

Toivon, että pääkaupunkiseudun kunnat yhdistetään yhdeksi metropoliksi, mutta mielestäni tässä keskustelussa on tärkeämpää pohtia, millainen tuleva metropoli olisi ja miltä osin yhdistäminen toteutetaan.

Jotta voidaan varmistaa eheän yhdyskuntarakenteen syntyminen, uudelle metropolivaltuustolle tulisi antaa päätösvalta koko aluetta koskevissa asioissa, kuten maankäyttö, asuminen ja liikenne.

Toisaalta on kuntalaisten etu sekä tehokkuuden edellytys, että pääkaupunkiseudulla asuvat voivat kilpailuttaa asuinpaikkansa veroprosentin ja palveluiden tason perusteella. Tämän voisivat hoitaa kaupunginosakohtaiset noin 100 000 asukkaan alueiden mukaan rajatut kaupunginosavaltuustot, jotka tekisivät ihmistä lähempänä oleviin asioihin liittyvät päätökset.

Tarkoitus ei ole lisätä byrokratiaa, vaan pikemminkin vähentää sitä. Vantaallahan on jo aluetoimikunnat, jotka voitaisiin korvata uudessa suurkunnassa kahdella kaupunginosavaltuustolla.

Valitettavasti pääkaupunkiseudun päättäjät ovat viime vuosina aika tehokkaasti osoittaneet oman kyvyttömyytensä järkevään metropolin rakentamiseen. Koska toimivan metropolin ja tarvittavien kuntaliitosten syntyminen vapaaehtoispohjalta näyttää epätodennäköiseltä, on metropolin luomisesta saatava kirjaus seuraavaan hallitusohjelmaan.

________________________________________________________

Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa (VS 12.1.11)

Aiheet: , ,
Kommentoi

Vastikkeettomuus on alueellistamisen kirous

Blogi - Kirjoitettu 06.09.2010

Viime eduskuntavaalien alla Keskusta ilmoitti hajasijoittavansa 5000 työpaikkaa pääkaupunkiseudulta maakuntiin. Siitä, kuinka paljon tästä tavoitteesta on saavutettu, en ole varma, mutta suunta on ollut tämän mukainen koko vaalikauden. Kaikki, mistä Keskusta on voinut tehdä aluepolitiikkaa, on muodostunut sille pyhäksi.

Sanon tämän nyt senkin uhalla, että minut on mahdollista leimata tietämättömäksi pääkaupunkiseutulaiseksi: kaikki kannattamaton aluepolitiikka tulee lopettaa. Kyse on  maakuntien omasta edusta, vaikka perämetsien paikallinen kyläkeisari ei tätä uskoisikaan.

Pumppaamalla vastikkeetonta rahaa maakuntiin aiheutamme vain yhä suurempaa alueellista riippuvuutta valtiosta. “Maan tapa”, jolla Keskusta kiittää kannattajiaan antamalla taloudellista tekohengitystä syrjäseuduille, kääntyy lopulta edunsaajia vastaan.

Perusteeton aluepolitiikka poistaa maakuntien luonnolliset kannustinjärjestelmät. Normaalisti alueiden elinvoimaa pyritään kehittämään luomalla edellytyksiä uusille työpaikoille. Nyt nämä työpaikat jaetaan Helsingistä käsin kaikkein nälkäisimmille. Maakuntien elinvoimaisuuden pidemmällä tähtäimellä varmistavat investoinnit voivat unohtua, kun keskitytään kilpailemaan siitä, kuka saa eniten valtion virastoja haalittua itselleen. Nälkäiselle pitäisi antaa välineet oman ruoan hankkimiseksi, eikä häntä pitäisi alistaa riippuvaiseksi ruokinnasta.

Suomi on Euroopan vähiten kaupungistuneita maita, vaikka kaupungistumisen synergiaedut ovat ilmeiset. Tämä johtuu mm. Keskustan harjoittamasta “sulle-mulle” -politiikasta, jossa kukin voittaja ammentaa mahdollisimman paljon muiden luomaa hyvää omaan vaalipiiriinsä. Näin ei voi jatkua. Jos alueellistamiseen halutaan käyttää meidän verorahojamme, tulee näille rahoille saada jotain vastinetta

Politiikka ei ole pelkästään yhteisten varojen jakamista, se on paljon muutakin.

Jos haluamme varmistaa sen, että lastemme koulutukseen ja terveydenhoitoon riittää rahaa myös tulevaisuudessa, tulee politiikan painopisteeksi ottaa uuden kasvun luominen. Eikä tällaista kasvua luoda jakamalla kaikkea kaikille ja kaikkialle.

Aiheet: ,
Yksi kommentti

Keskustalla on myös taloudellisia perusteita vastustaa kuntakentän kehittämistä

Blogi - Kirjoitettu 26.04.2010

Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että suurista puolueista Keskusta vastustaa kuntakentän kehittämistä, Demarit palvelurakenteen uudistamista ja Kokoomus taas kannattaa molempia. Keskustalle kuntien määrän vähentäminen nykyisestä on kirosana ja demarit vastustavat uusien palvelutuotantomuotojen käyttöönottoa hinnalla millä hyvänsä. Kokoomus taas lähtee siitä, että silloin, kun kuntalaisten veroeuroille voidaan saada parempaa katetta, tulee uudistuksiin tarttua ennakkoluulottomasti.

Olen aiemmin todennut, että pääkaupunkiseudun kuntien mahdollista yhdistämistä vastustavat lähinnä ne, jotka suhteellisesti häviävät siinä eniten (Kokoomus Espoossa ja Demarit Vantaalla). Keskusta tuntuu taas valtakunnallisesti pitävän todella tiukasti kiinni nykyisestä kuntarakenteesta, vaikka se tarkoittaisikin pienempää määrää palveluita suuremmalla verorasitteella. Tähän on varmasti olemassa lukuisia syitä, joista nostan nyt yhden esiin.

Puolueveroa paikalliskannatuksen pönkittämiseen

Suomen kunnat puoluekannatuksen mukaan

Lähde: Kuntalehti.fi

Kuten kuvasta näkyy, Suomessa on valtava määrä kuntia ja näistä kunnista suurin osa on keskustalaisia. Ihan hyvä niin, sillä näinhän kansa on viime kunnallisvaaleissa päättänyt. Se, mitä harva kuitenkaan tiedostaa, on että näissä kunnissa maksetaan luottamushenkilöille palkkioita, joista puolueiden paikallisjärjestö veloittaa niinkutsuttua “puolueveroa”.

Tämän “veron” suuruus vaihtelee suuresti kunnittain, kuten myös luottamushenkilöpalkkioidenkin suuruus vaihtelee. Luottamushenkilöille maksettavat kokouspalkkiot ovat pienimmissä kunnissa muutaman kympin, kun taas suurimmissa kunnista puhutaan jo satasista. Esimerkiksi Vantaalla valtuuston kokouksesta maksetaan valtuutetulle 200 euroa. Tästä summasta maksetaan verot ihan normaalisti ja lisäksi tämä “puoluevero”, jonka suuruus vaihtelee kunnittain muutamasta prosentista kymmeniin prosentteihin.

Tuhansien valtuutettujen luvattu maa

Suomessa on 342 kuntaa, joiden valtuuston koko vaihtelee 13 ja 85 valtuutetun välillä. Näiden päälle tulee vielä lautakunnat ja mahdolliset jaostot, jolloin voidaan todeta, että tässä kunnallispolitiikan ihmemassa on tuhansia kunnallisia luottamushenkilöitä, joista useimmat maksavat puolueveroa Keskustalle.

Näillä rahoilla useimmiten pyöritetään puolueen paikallistoimintaa. Eli vähentämällä kuntien määrää Suomessa, vähennetään samalla luottamushenkilöiden määrää. Suurin häviäjä on Keskusta, koska paineet kuntaliitoksiin normaalisti ovat pienemmät suuremmilla paikkakunnilla.

Joku näsäviisas voisi nyt todeta, että kunnan kasvaessa vaikka kuntaliitoksen kautta, luottamushenkilöiden määrä kasvaa samalla. Totta, mutta ei samassa suhteessa. Esimerkiksi Helsingissä jokaista valtuutettua kohden on noin 4700 kaupunkilaista, kun Karstulassa sama luku on noin 168. Eli pienissä kunnissa on enemmän luottamushenkilöitä suhteessa väestöön.

Bisnestä kansan edun kustannuksella

Keskustapuolue on kuntaliitosten suurin häviäjä, sillä kuntaliitoksissa keskustalaisten kuntien määrä vähenee. Keskustapuolue on lisäksi suurin taloudellinen häviäjä, kun kuntaliitoksia tehtäessä keskustalaisten luottamushenkilöiden määrä vähenee ja samalla heidän suorittamansa “puolueveron” määrä vähenee. Kyseessä on bisnes, joka on kaunopuheissa osa demokratian hintaa, mutta käytännössä suora tulonsiirto veronmaksajilta puolueiden pussiin.

Jos Suomi perustettaisiin tänään, ihmisiä tuskin ripoteltaisiin mahdollisimman tasaisesti ympäri valtakuntaa hallinnoimaan pieniä kuntia, joilta puuttuu keskittymisen mukanaan tuomat synergiaedut. Luonnonmukainen kehitys Suomessakin johtaa siihen, että suomalaiset pakkaantuvat noin kymmeneen suurimpaan kuntaan. Tätä kehitystä Keskusta pyrkii hidastamaan hajasijoittamalla työpaikkoja ties minne ja ja vastustamalla kuntakentän kehittämistä vaikka miten. Ja mikseivät he näin tekisi. Onhan heidän kannatus ja talous tästä osaltaan kiinni.

Aiheet: , ,
2 kommenttia