Jälleen asiaa Euroopasta. Eurovaalit lähestyvät hiljalleen ja median fokus alkaa pikkuhiljaa siirtymään EU-asioihin. Poliittinen kiinnostus on lisääntynyt edellisistä eurovaaleista, mutta nähtäväksi jää, väitelläänkö vaalien alla vieläkään todellisista asioista vai vellooko keskustelu jälleen eurovastaisuuden ja -myönteisyyden välillä. Aivan kuten euromaiden hallituksilla, myös europarlamentaarikoilla, on mahdollisuudet vaikuttaa siihen millaisessa unionissa tulevat sukupolvet elävät – vai onko unionia enää ollenkaan. Toivottavasti on.

Mihin integraatio johtaa ja mitä hyötyä siitä on? on hyödyllinen kysymyspari, johon en kuitenkaan tässä kirjoituksessa esitä mielipidettäni. Sen sijaan luon vision siitä, mitä EU voisi olla vuonna 2200.

Tällä hetkellä meillä on käytössä yhteisvaluutta, yhteinen hymni ja yhteistä perustuslainkaltaista sopimusta pyritään saamaan aikaiseksi. Voisin kuvitella, että vuonna 2200 Euroopan Unioiniin kuuluvat nykyisten jäsenmaiden lisäksi kaikki Balkanin maat, Ukraina, Moldova, Islanti, Sveitsi, Norja ja jopa kenties Valko-Venäjä.

2200-luvun unioni olisi liittovalta, jonka pääasiallinen hallintokieli olisi englanti. Unionin presidentti valittaisiin suoralla kansanvaalilla ja vaalit olisivat koko maailman suurin median kiinnostuksen kohde. Euroopan Unioinin sotilaalliset joukot loisivat turvaa katastrofeista tai kriiseistä kärsineissä maissa, missä tahansa päin maailmaa. Unioinilla olisi yhteinen joukkue niin olympialaisissa kuin jalkapallon MM-kisoissakin. Euroopan Unioini olisi johtava ihmisoikeuksien, rauhan, demokratian ja vapaan talouden puolustaja maailmassa. Kansallinen nationalismi olisi muuttunut eurooppalaisuuden tunteeksi, eikä Natoa enää olisi olemassa. Sen sijaan Yhdysvallat olisi mukana Euroopan turvallisuusyhteisössä. Eurooppalaiset kävisivät yliopistonsa “jäsenmaasta” riippumatta pääasiallisesti englannin kielellä.

Toivon mukaan vuonna 2200 kehitysmaat saavat vapaasti omat tuottensa Euroopan markkinoille ja näin ollen nekin olisivat vaurastuneet nykyisestä. Ostovoiman kasvamisen seurauksena eurooppalaisilla tuotteilla olisi laaja kysyntä nykyisissä kehitysmaissa. Eurooppalaiset olisivat myös aktiivisesti mukana kansainvälisissä avaruushankkeissa.

Näytti maailma vuonna 2200 miltä tahansa, tulee se olemaan varsin erilainen kuin nyt. Kun öljy ei enää näyttele keskeistä roolia maailman politiikassa ovat valtasuhteet muuttuneet ja kilpailun kohteena ovat muut luonnonvarat kuin nykyisin. Aikalaiset saattavat jopa kutsua nykyisyyttämme “öljykaudeksi”.

Kävi miten kävi, koen, että vahva eurooppalaistuminen on luonnollinen etappi globalisaatiokehityksessä, joka lopulta johtaa aitoon “maailman kansalainen” -identiteettiin.