Aihe: EU

Tunnelmia eurovaalien jälkeen

Eurovaaleja jännitettiin sunnuntaina pitkin iltaa. Äänestysprosentti jäi viimekertaisesta, mikä on suuri harmi. Sää ei varsinaisesti äänestämistä vastustanut, mutta tällä(kään) kertaa ei eurooppa-asia sytyttänyt kansalaisia tarpeeksi. Toivottavasti tähän saadaan muutos seuraavien viiden vuoden aikana, kun Suomea edustaa jälleen 13 uutta meppiä: EU-keskustelun sähköistämistä ja mielenkiinnon herättelyä odotellaan.

Kokoomus säilytti paikkansa suurimpana puolueena, mitä sietää juhlia. Yksi paikka meni (ei se toki kovin kaukana ollut), mutta kannatusprosentti kertoo selvää kieltä: kansa luottaa edelleen Kokoomuksen kykyyn hoitaa asioita niin Euroopassa kuin Suomessakin. Näissä vaaleissa suurimmat voitonmaljat kuitenkin taidettiin juoda pienemmissä puolueissa: vihreät, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja rkp voivat kaikki olla tyytyväisiä tulokseensa.

Eurooppaa kokonaisuutena tarkastellessa olen tyytyväinen siitä, että keskusta-oikeistolaiset puolueet pärjäsivät kautta linjan paremmin kuin vasemmistopuolueet. EPP-ryhmä, johon kokoomuslaiset mepit kuuluvat, on parlamentissa jälleen vahvin.

Kokoomus sai kolme hienoa, asiansa osaavaa meppiä: Sirpa Pietikäinen, Eija-Riitta Korhola ja Ville Itälä vievät eteenpäin sanomaamme Euroopassa tulevina vuosina. Risto E.J. Penttilän niukka ulosjääminen toki harmitti, sillä hänestäkin olisimme saaneet kovan tason ammattilaisen parlamenttiin.

Kiitos kaikille Kokoomuksen ehdokkaille hienosta panoksesta ja loistavasta työstä: teidän eteenne oli ilo tehdä kampanjaa.

Vaalituloksia voi tarkastella tästä linkistä.

Eräs tuttavani postasi eilen facebookissa EU profiler -nimisen linkin, jonka takaa paljastui oiva vaalikysely. Kyselyn lopuksi sivusto asettaa kaikki puolueet aatteelliselle kartalle sosioekonomisen oikeiston, vasemmiston ja Euroopan yhdentymisen perusteella.

Heti alkuun herää kaksi kysymystä; missä ne vihreät oikein velloo ja mikäs se Suomen oikeistopuolue oikein onkaan?

Vihreät saattavat olla sisäisesti jakaantuneita, mikä näkyy esim. valtuustoissa, mutta viralliset kannanotot taitavat olla enemmistön muovaamia ja kallistuvat siis vasemmalle.

Keskusta on lähellä muita eurooppalaisia konservatiivipuolueita, ja asettuu itseasiassa Kokoomuksen oikealle puolelle. Urhoutta?

Syy tähän löytynee puolueen vastauksia tarkkailemalla. Keskusta on Kokoomusta konservatiivisempi, vaikka parlamentissa kuuluvatkin liberaaliryhmään.

Kovempia rangaistuksia, yhteiskunta ennen yksilöä ja mm. kristilliset perinteet asemoivat keskustan sosioekonomisesti Kokoomusta oikeammalla. Kolmas tie? Not.

Sininen risti kuvaa omia vastauksiani. Puoluevalinta on siis osunut varsin kohdalleen, ainakin tämän testin perusteella. Olisi itse asiassa hauskaa nähdä muiden kokoomuslaisten ja kokoomusnuorten sijoittumisia kyseisellä kartalla.


Eurovaalien ennakkoäänestys lähti käyntiin tänään. Hoidin oman kansalaisvelvollisuuteni ja -oikeuteni heti alta pois ja kävin vesisadetta uhmaten äänestämässä.

Näissä vaaleissa jos jossain kannattaa käyttää äänioikeutensa, sillä EU:lla on suurempi valta esimerkiksi oman lainsäädäntömme osalta kuin moni kansalainen käsittääkään. Ja miksi ihmeessä emme olisi vaikuttamassa siihen valtaan itse?

Jos et vielä tiedä, ketä äänestää tai etsit edelleen motivaatiota äänestyspäätökselle, kannattaa tutustua kyvykkäisiin ehdokkaisiin. Ja jos vielä haluaa lukemalla oppia jotain eurovaaleista ja Euroopan tasolla tehtävästä päätöksenteteosta mielenkiintoisen blogikirjoittelun/-keskustelun kautta, kannattaa tutustua Unto Hämäläisen blogiin Hesarin sivuilla.

Intoa, tietoa ja taitoa tarvitaan näissäkin vaaleissa ja niiden jälkeen parlamenttityöskentelyssä.

Eiku äänestämään.

EU:n on aktivoiduttava kaasukiistassa

Venäjän kaasujätti Gazprom ilmoitti perjantaina, että Ukrainan asenne neuvotteluissa on ollut niin “epärakentava”, ettei kaasuntoimittamiselle ole laillisia perusteita. Lausunto ei ihmetytä kovinkaan paljoa, kun muistelee Ukrainan toimintaa Georgian kriisin aikana. Ukrainan selkeä suuntautuminen länttä kohti tai “lännettyminen” alkaa nyt ilmeisesti rypistää otsia sen verran Venäjällä, että itänaapurimme on otettava energianvienti ulkopoliittiseksi painostuskeinokseen.

Tilanteessa EU:n olisi otettava voimakkaampi rooli, sillä energianvienti on Venäjän keskeisimpiä pelinappuloita Euroopan integraatiokehityksessä. Venäjä myös tiedostaa tämän ja toimii sen mukaisesti.

Keskeistä olisi nyt tukea Ukrainan lännettymisprosessia, joka saattaa jopa johtaa maan lopulta unionin jäseneksi. Turhaan ei pidä alkaa provosoimaan Venäjää, mutta ei EU-maiden tarvitse tanssia Kremlin tahtipuikonkaan tahdissa. Toivon, että mahdollisimman monet eurovaaliehdokkaat kantaisivat asiasta huolta myös vaaleissa.

Millainen on EU 2200?

Jälleen asiaa Euroopasta. Eurovaalit lähestyvät hiljalleen ja median fokus alkaa pikkuhiljaa siirtymään EU-asioihin. Poliittinen kiinnostus on lisääntynyt edellisistä eurovaaleista, mutta nähtäväksi jää, väitelläänkö vaalien alla vieläkään todellisista asioista vai vellooko keskustelu jälleen eurovastaisuuden ja -myönteisyyden välillä. Aivan kuten euromaiden hallituksilla, myös europarlamentaarikoilla, on mahdollisuudet vaikuttaa siihen millaisessa unionissa tulevat sukupolvet elävät – vai onko unionia enää ollenkaan. Toivottavasti on.

Mihin integraatio johtaa ja mitä hyötyä siitä on? on hyödyllinen kysymyspari, johon en kuitenkaan tässä kirjoituksessa esitä mielipidettäni. Sen sijaan luon vision siitä, mitä EU voisi olla vuonna 2200.

Tällä hetkellä meillä on käytössä yhteisvaluutta, yhteinen hymni ja yhteistä perustuslainkaltaista sopimusta pyritään saamaan aikaiseksi. Voisin kuvitella, että vuonna 2200 Euroopan Unioiniin kuuluvat nykyisten jäsenmaiden lisäksi kaikki Balkanin maat, Ukraina, Moldova, Islanti, Sveitsi, Norja ja jopa kenties Valko-Venäjä.

2200-luvun unioni olisi liittovalta, jonka pääasiallinen hallintokieli olisi englanti. Unionin presidentti valittaisiin suoralla kansanvaalilla ja vaalit olisivat koko maailman suurin median kiinnostuksen kohde. Euroopan Unioinin sotilaalliset joukot loisivat turvaa katastrofeista tai kriiseistä kärsineissä maissa, missä tahansa päin maailmaa. Unioinilla olisi yhteinen joukkue niin olympialaisissa kuin jalkapallon MM-kisoissakin. Euroopan Unioini olisi johtava ihmisoikeuksien, rauhan, demokratian ja vapaan talouden puolustaja maailmassa. Kansallinen nationalismi olisi muuttunut eurooppalaisuuden tunteeksi, eikä Natoa enää olisi olemassa. Sen sijaan Yhdysvallat olisi mukana Euroopan turvallisuusyhteisössä. Eurooppalaiset kävisivät yliopistonsa “jäsenmaasta” riippumatta pääasiallisesti englannin kielellä.

Toivon mukaan vuonna 2200 kehitysmaat saavat vapaasti omat tuottensa Euroopan markkinoille ja näin ollen nekin olisivat vaurastuneet nykyisestä. Ostovoiman kasvamisen seurauksena eurooppalaisilla tuotteilla olisi laaja kysyntä nykyisissä kehitysmaissa. Eurooppalaiset olisivat myös aktiivisesti mukana kansainvälisissä avaruushankkeissa.

Näytti maailma vuonna 2200 miltä tahansa, tulee se olemaan varsin erilainen kuin nyt. Kun öljy ei enää näyttele keskeistä roolia maailman politiikassa ovat valtasuhteet muuttuneet ja kilpailun kohteena ovat muut luonnonvarat kuin nykyisin. Aikalaiset saattavat jopa kutsua nykyisyyttämme “öljykaudeksi”.

Kävi miten kävi, koen, että vahva eurooppalaistuminen on luonnollinen etappi globalisaatiokehityksessä, joka lopulta johtaa aitoon “maailman kansalainen” -identiteettiin.