Aihe: joukkoliikenne

Huomenna keskiviikkona 22.9. vietetään Suomessakin kansainvälistä autotonta päivää, jonka tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä yksityisautoilun ongelmista ja puffata joukkoliikennettä. Valitettavan usein päättäjät kannustavat julkisen liikenteen käyttöön rajoittamalla tai vaikeuttamalla autoilua.

Joukkoliikenteen käytön kannustaminen on kuitenkin täysin eri asia kuin yksityisautoilun vaikeuttaminen. Siitä ei päästä mihinkään, että joukkoliikenteellä on lähes poikkeuksetta suurempi kuljetuskapasiteetti kuin henkilöautoilla. Tämä on se perustavanlaatuinen syy, miksi joukkoliikenteen käyttöön tulee kannustaa, sillä ympäristöystävällisyys tulee mukaan kuvioon vasta riittävän korkealla täyttöasteella.

Pääkaupunki tarvitsee joukkoliikennettä, joukkoliikenne tarvitsee vetovoimaa

Toimiva metropoli tarvitsee toimivaa joukkoliikennettä. Ilman raide- ja bussiliikennettä työmatkamme venyisivät mahdottomiksi ruuhkan takia. Parantamalla joukkoliikenteemme toimivuutta ja laatua, teemme siitä oikeasti miellyttävän valinnan, jota on mukava käyttää.

Hinta-laatu suhteen parantaminen kiteytyy kolmeen tekijään: nopeuteen, käyttömukavuuteen ja hintaan.

Nopeampaa joukkoliikennettä

Aikaisemmin olemme tottuneet ajattelemaan, että paras bussiyhteys on se, joka vie ilman vaihtoja suoraan paikasta A paikkaan B. Tällä filosofialla toteutettu bussiverkosto on väkisinkin tehoton, ainakin nopeuden suhteen. Kiertämällä jokaisen asuinalueen ja korttelin kautta ennen päätepisteeseen suuntaamista, käytetään se aika ja kenties enemmänkin, mikä omalla autolla olisi matkaan mennyt. Onneksi tuleva linjastouudistus on pureutumassa juuri tähän ongelmaan, ainakin Vantaalla.

Uudistuksessa bussiliikenne muutetaan syöttöliikenne-pohjaiseksi, jolloin voidaan puolittaa monien linjojen matka-aika, kun kustakin kaupunginosasta lähtee vain yksi syöttölinja, josta voi sitten vaihtaa seuraavaan linjaan linjojen solmukohdassa. Vuorovälejä tihennetään ja liityntäliikenne sovitetaan niin, ettei loskassa tarvitse pahemmin palella.

Mukavuutta & vaivattomuutta

Miellyttävä joukkoliikenne on kilpailukykyinen vaihtoehto omalle autolle. Nykyisin bussi- ja juna-asemien turvattomuus saa pahimmillaan ihmiset välttämään joukkoliikenteen käyttöä. Vaarallisimpien asemien yhteyteen voitaisiin varata poliisille taukotiloja tai muutoin lisätä vartioinnin määrää.

Itse matkalla mukavuus kärsii usein hyödyllisen tekemisen puutteesta ja iltaisin epäsiisteydestä. Kaikkiin pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineisiin tulisi saada langattomat verkot käyttöön, jotta aamun uutiset ehtisi lukea tai työt aloittaa jo työ- tai koulumatkalla. Lisäksi liikennevälineiden siivousta tulee lisätä varsinkin ilta- ja viikonloppuliikenteessä.

Uusi kevyempi hinnoittelumalli

Nykyinen hinnoittelumalli kaipaa myös uudistusta.  Yhden pysäkin väli nostaa kohtuuttomasti matkan hintaa silloin, kun tulee kuntaraja ylitettyä. Tekstiviestimaksaminenkin toimii vain lähinnä Helsingin raideliikenteessä ja sen syöttölinjoilla.

Tulevaisuuden liput pitäisi voida maksaa laajemmin kännykällä ja tunnin lipun sijaan hinnoittelun perusyksikkö voisi olla vartti. Matkan pituuden perusteella tiedät, monenko vartin lippu pitää tekstarilla tilata ilman, että tarvitsee maksaa sen kummempia seutulisiä metropolin sisällä.

Tälläinen hinnoittelu lisäisi kysyntää nopeimmilla reiteillä ja loisi todellista painetta entistä nopeammin toimivien joukkoliikennemuotojen kehittämiselle. Lisäksi ratojen ja pääväylien varressa asumisesta tulisi entistä houkuttelevampaa, mikä kannustaisi kaupunkirakenteen tiivistämiseen, joka on ympäristön kannalta usein paras vaihtoehto.

Joukkoliikenne ei itsessään aina ole ympäristöystävällisin vaihtoehto, vaikka reittiopas muuta väittäisikin. Keskittymällä sen kehittämiseen muiden liikennemuotojen vaikeuttamisen sijaan, voidaan siitä tehdä aidosti paras valinta useammille ihmisille. Korkealla käyttöasteella ympäristökin kiittää.

Helsingin kaupunginhallituksessa on pöydällä päätös pyhittää bussikaistat joukkoliikenteen käyttöön kaikkina aikoina. Toteutuessaan uudistus hankaloittaisi yksityisautoilua keskusta-alueella entistä enemmän, mikä lienee tarkoituskin. Esimerkiksi ruuhkahuippujen pituudet kasvaisivat entisestään, ihmisten jonottaessa nykyistä pidempään. Siitähän se keskustailma paranisi.

Uudistusta on hankala perustella järkivihreäksi ratkaisuksi. Tosiasia on, että Suomen kasvihuonepäästöistä liikenteen osuus on vain noin 13 prosenttia, eikä mökkeilevää kansaamme saa luopumaan autoilusta ennen kuin junalla pääsee jokaisen järven rantaan.

Fiksumpaa olisi siirtää joukkoliikenne kokonaan omille kaistoilleen liikenteen keskelle, missä raitiovaunut tällä hetkellä ajavat, kuten Simonkadulla on jo tehty. Bussiliikenteen siirtäminen ratikoiden kanssa samoile kaistoille tehostaisi tilankäyttöä pääväylillä ja mahdollistaisi suuremmat liikennemäärät. Nykyiset raitiovaunupysäkit voisivat hyvin toimia jatkossa myös bussipysäkkeinä.

Nykyisin raitiovaunujen kiskoille varattu tila on ratikoiden lisäksi lähinnä pelastusajoneuvojen käytössä silloin tällöin. Pyhittämällä bussikaistat vain joukkoliikenteelle, lisääntyisi ajoväyliemme vajaakäyttö keskusta-alueella edelleen. Keskustan elinvoimaisuuden ja liikekeskusten asiakasvirtojen kannalta uudistus on typerä.

Kaupunkien tieverkosto on kuin verisuonisto, jota pitkin keskustaa liikuttava voima, eli ihmiset liikkuvat. Tätä virtaa ei pidä tyrehdyttää. Mielummin varattaisiin osa ydinkeskustaa autottomaksi alueeksi ja annettaisiin pääväylien kuljettaa nykyistä suurempi määrä ihmisiä. Päästövähennykset kannattaa liikenteen sijaan suunnata teollisuuteen, energiantuotantoon ja asumiseen, energiatehokkuus ykkösprioriteettina.

Helsingin kaupunginhallituksessa istuvien vihreiden on varmasti vaikea ymmärtää Tapanilasta tai Konalasta stokkalle tulevaa asiakasta, kun itse ovat tottuneet ajamaan Punavuoresta keskustan trendikahviloihin Jopoillaan.

Lontoolaista ajattelua

Olin viime viikolla käymässä Lontoossa ja olin aika hämmentynyt monesta hienoudesta, joista emme Suomessa saa nauttia – vielä. Edullinen ja toimiva joukkoliikenne, siisti katukuva ja ympärivuorokautinen kauppojen aukiolo tekivät minuun vaikutuksen.

Pian palattuani aloinkin pähkäillä joukkoliikenteen rahoitusrakennetta ja noin tunnin googlailun ja erinäisten PDF-esitteiden selailun jälkeen varmistui, että Lontoon joukkoliikenne on huomattavasti omavaraisempi kuin meidän pääkaupunkiseutumme joukkoliikenne. Toki käyttäjämäärät ja tehokkuus ovat siellä aivan toista luokkaa. Tämän huomasi mm. metroissa, jotka olivat aivan täynnä koko ajan.

On meillä nykyisellä käyttökulttuurillakin silti opittavaa. Mm. Lontoon metron laiturialueille ei pääse ilman asianmukaista lippua, koska portit rajoittavat pummilla liikennöintiä. Tämä olisi varsin toivottava uudistus myös meillä, tarkastajien resurssien kohdentuessa paremmin junamatkailuun.

Ruuhka-aikoina lippu oli Lontoossa kalliimpi kuin muina aikoina, mikä lievitti pahimpia ruuhkahuippuja. Suomessa kun ei samanlaisia ruuhkia ole, niin meillähän lippu voisi olla esim. ruuhka-aikoina edullisempi, mikä helpottaisi taas ruuhkia sisääntuloväylillä ja kehäteillä.

Ehkäpä kuitenkin mieleenpainuvin “innovaatio” oli brittiläisten tapa ottaa yksityinen sektori mukaan julkisen liikenteen rahoittajaksi aivan toisella tavalla kuin meillä on totuttu. Bussit ja raitiovaunut ovat meillä usein mainosten peitossa, mutta kuinka moni on miettinyt bussilippuihin yhdistettyjä etuseteleitä?

Tältä näyttivät yöllä ostetut bussilippumme Lontoossa. Mäkkäri ei ollut normaalisti ihan näin halpa, joten ainakin nämä etusetelit olivat hauska yllätys.

Kokonaisuudessaan loistava ajatus, josta meillä Suomessakin voitaisiin ottaa oppia.

Miten tämä meillä käytännössä voisi toimia?

Myyrmäen juna-aseman kuntoa ja yleisilmettä päivitellään vähän väliä ja kunnallisvaalien alla käytiin ihan hyvää debattiakin aseman tulevaisuudesta.

Osan mielestä Myyrmäen asemaa tulisi kehittää Kampin terminaalin tyyppiseksi, kun osa on sitä mieltä, että silloin teemme itsellemme vain “Pasilat” ja liiketilat jäävät tyhjilleen. Totuus on kuitenkin se, että tulevan kehäradan varrella on neljä keskeistä pääasemaa ja Myyrmäki on yksi niistä.

Itse näen Myyrmäen juna-aseman luonnollisena osana Myyrmannia. Niin luonnollisena, että tulevaisuudessa kauppakeskuksen toisesta kerroksesta pitäisi voida siirtyä suoraan lämpimälle asemalaiturille. Nykyinen aseman, kirjaston ja aseman grillin välinen aukio voisi olla vehreä aulatila, jossa olisi erilaisia liikkeitä. Taksia ei tarvitsisi odotella pakkasessa, kuten nyt.

Asemaamme panostaminen olisi koko kaupunginosamme etu, sillä ilman vetovoimaista palvelukeskusta keskustamme kuihtuu Jumbon ja Sellon vetovoiman varjossa. Myyrmanni ei saa olla seuraava nimi Isomyyrin ja Myyrinpuhoksen jälkeen “unohdettujen ostoskeskusten listassa”. Viihtyisä ja innovatiivinen asemaratkaisu puhaltaisi elämää koko Myyrmäen keskusta-alueelle, tarjoten parhaimmillaan uuden mahdollisuuden myös näille, jo unohdetuille, keskuksille.