Aihe: kannustavuus

Alueellistamisen autuaaksi tekevä voima

Blogi - Kirjoitettu 17.02.2011

Valtiovarainministeriö julkaisi tammikuun puolessa välissä raportin alueellistamisen taloudellisista vaikutuksista. Raportti on karua luettavaa alueellistamista ihannoivien kyläpäälliköiden näkökulmasta. Kyseessä on enemmän tai vähemmän ollut pelkkä virastojen vippailu vaalituloksen perusteella.

“Tapauksissa, joissa kyse on ollut puhtaasta alueellistamisesta, kustannukset ovat nousseet tuhansilla euroilla per henkilötyövuosi.”

- Alueellistamisen taloudellisten vaikutusten arviointiraportti.

Raportin mukaan seitsemässä alueellistamistapauksessa kymmenestä kustannukset ovat kasvaneet alueellistamisen seurauksena. Sen lisäksi, että valtion toimintamenot ovat kasvaneet ilman vastaavaa tuottavuuden nousua, ei alueellistaminen ole esillä olleissa tapauksissa vaikuttanut käytännössä edes sijoitusalueiden talouteen.

Esimerkiksi Seinäjoelle siirrettävän maaseutuviraston alueellistamisen seurauksena kaupunkiin menee 206 henkilötyövuotta ja kustannukset kasvavat noin 9212 euroa per henkilötyövuosi.

Koska alueellistaminen on useimmissa tapauksissa täysin järjetöntä, herää kysymys, miksi sitä ylipäätään tehdään? Onko kyse virastojen vippailusta vaalituloksen perusteella vai kenties haparoiva yritys pitää syrjäseudut asuttuina hyvinvoinnin kustannuksella?

Tarkastelemalla raportissa käsiteltyjä tapauksia näemme, että yli puolet näistä alueellistetuista tehtävistä on mennyt kolmeen vaalipiiriin. Kaikissa näistä Keskustan kannatus on yli 30 prosenttia.

Kun otetaan huomioon, ettei kyseisillä tapauksilla ole ollut huomattavaa vaikutusta sijoitusalueiden talouteen, näyttäytyy alueellistaminen lähinnä kalliina näpertelynä. Tule mieleen isojen miesten siltarumpuinen shakkipeli, jossa itse pelaaminen on lopputulosta tärkeämpää.

Alueellistamisessa ei ole kyse kustannushyöty-optimoinnista, vaikka sen pitäisi olla rutiinia aina verorahoja käytettäessä. Kyse taitaa olla pikemminkin vinksahtaneiden vaalilupausten lunastamisesta, mistä on haittaa koko Suomelle. Nykyisenkaltainen alueellistamispolitiikka tulee lopettaa.

Paljon parempi tapa luoda työpaikkoja maakuntiin, olisi antaa siellä toimiville yrityksille tilaa kasvaa ilman, että niitä verotetaan hengiltä.

Aiheet: , , ,
2 kommenttia

Opintotuen täytyy kannustaa valmistumiseen

Blogi - Kirjoitettu 02.02.2011

Opintotukijärjestelmällä on kaksi päätarkoitusta: opiskeluajan toimeentulon turvaaminen ja valmistumiseen kannustaminen. Valitettavasti nykyinen järjestelmä ei tue kumpaakaan tarkoitusta. Jotta opintotuki palvelisi sille asetettuja tavoitteita, se on järjestettävä uudelleen.

Työllisyyttä ja talouskasvua opetusministeri Henna Virkkusen johdolla pohtinut Kokoomuksen ministerityöryhmä, julkisti loppuraporttinsa kaksi viikkoa sitten. Työryhmä on visioinut kannustavampaa opintotukea mm. seuraavalla tavalla:

“Opintotukimallista on tehtävä kannustava siten, että kolme ensimmäistä vuotta opintotuki on opintorahapainotteinen ja tästä eteenpäin opintolainapainotteinen.”

Virkkusen avaus on mielenkiintoinen, muttei yksityiskohdiltaan vielä kovin informatiivinen. Siitä ei käy tarkasti ilmi, mikä voisi olla opintotuen suuruus missäkin vaiheessa opiskelua. Nykyinen opintotukihan ei nimittäin ole suuruudeltaan sellainen, että se mahdollistaisi täysipäiväisen opiskelun suurissa kaupungeissa, eikä välttämättä pienemmissäkään. Eikä sen rakenne kannusta millään tavalla valmistumaan nopeasti, koska ahkerasti opintopisteitä takova opiskelija saa saman verran tukea, kuin silloin tällöin luennoilla käyvä bilehilekin.

Opintotuen suuruus riippuvaiseksi opiskelutahdista

Nykyisin opintotuki muodostuu opintorahasta, asumislisästä, opintolainan valtiontakauksesta sekä opiskelijoiden ateriatuesta, jota maksetaan suoraan yrittäjille. Opintorahaa maksetaan enintään 70 kuukaudelta, riippumatta siitä, valmistuuko 35:ssä vai sadassa kuukaudessa.

Ensinnäkin byrokratian ja paperinpyörittämisen vähentämiseksi, opintoraha ja asumistuki on yhdistettävä yhdeksi, yleiseksi opintotueksi.

Toiseksi, tämän tuen suuruuden on riiputtava opiskelutahdista. Tämä voitaisiin toteuttaa vaikka siten, että nykyisen 70 kuukauden tuen voisi saada käyttöön siinä ajassa, kuin sen tarpeelliseksi näkee. Ne, jotka eivät valmistu lainkaan, maksaisivat saamansa tuen takaisin.

Jos siis haluaisin valmistua nopeasti ja ahkeroisin opintoni 35:ssä kuukaudessa, opintotukeni suuruus olisi nykyiseen verrattuna kaksinkertainen. Julkista rahaa ei kuluisi enempää, mutta nopea valmistuminen tulisi nykyistä houkuttelevammaksi ja mikä tärkeintä, täysipäiväinen opiskelu tulisi taloudellisesti mahdolliseksi myös suurissa kaupungeissa.

Samalla ne, jotka haluavat työskennellä opintojen lomassa ja valmistua kenties hitaammin, voisivat nostaa nykyistä vähemmän tukea kuukaudessa, mutta työskennellä samalla.

Opintolainan pitäisin ennallaan, sillä sen houkuttelevuus riippuu siitä, millaiset näkymät työllistymiselle kyseisellä alalla on. Niin kauan kuin opetusministeriö ei mitoita aloituspaikkoja suhteessa jokaisen alan työllisyystilanteeseen, ei mielestäni nykyistä lainamallia kannata muuttaa.

Opintotukijärjestelmä tulee varmasti vaalien jälkeen uudistumaan ainakin jossain laajuudessa. Keskustelua uudistuksesta ja sen mahdollisista variaatioista on käytävä aktiivisesti, jotta sen vaikutukset olisivat aikaisempaa positiivisemmat.

Aiheet: , , ,
3 kommenttia

Pyhät lehmät päivänvaloon

Blogi - Kirjoitettu 29.01.2011

Kokoomus esitteli tänään oman reseptinsä hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi. Mietintö on Kokoomuksen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista pohtineen työryhmän loppuraportti. Työryhmää johti puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen.

Olin mukana tuon työryhmän työssä ja on hienoa vihdoin nähdä raportti valmiina. Keskeinen syy työryhmän perustamiseen ja työskentelyymme on valtion talouden kestävyysvaje, mikä tarkoittaa, että julkisen sektorin menot ovat pysyvästi tuloja suuremmat.

Näinhän ei tietenkään voi elää, ei hyvinvointiyhteiskunta, eikä kotitalouskaan. Raportissa työryhmämme esittelee ne keinot, joilla Kokoomus pyrkii pelastamaan hyvinvointi-Suomen taloudellisesti kestävällä tavalla.

Toimenpiteet voi oikeastaan jakaa viiteen:

- Kuntarakenteen uudistaminen
 - Työurien pidentäminen
 - Työn tuottavuuden parantaminen järkevällä tavalla
 - Järkevä menojen hallinta
 - Kasvua tukeva verouudistus

Näillä toimenpiteillä on tarkoitus leikata menoja inhimillisesti, mutta silti vaikuttavasti. Sekä luoda parhaimmat mahdolliset olosuhteet uuden kasvun syntymiseksi.

Raportissa on paljon hyvää ja sen toimenpiteisiin on helppo yhtyä pitkin poliittista kenttää. Nuorena vaikuttajana olisin mielelläni nähnyt rohkeampiakin uudistuksia raportissa. Jo aiemmin esille nostamani negatiivinen tulovero sekä yhden luukun periaate julkisissa palveluissa tai alueellistamisen lopettaminen olisivat olleet rohkeita ja tulevaisuuteen tähtääviä linjauksia raportissa.

Tosin täytyy pitää mielessä, että hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen vaatii pikaisia toimenpiteitä, eikä suuriin uudistustappeluihin välttämättä ole nyt varaa. Kriisi täytyy hoitaa pois alta, jonka jälkeen tulee suurempien uudistusten vuoro.

On myös rehellistä sanoa suoraan, että koko hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista ei voi hoitaa valtion toimesta. Työssä jaksaminen ja viihtyminen ovat pitkälti kiinni jokaisen työpaikan arjesta, johon ei lakeja muuttamalla pystytä tehokkaasti vaikuttamaan.

Raportin loppuosassa esitellyn laajahkon verouudistuksen ensisijainen tehtävä ei ole tulojen tasaaminen. Sen tehtävä on parhaan mahdollisen kasvun luominen käsissämme olevissa olosuhteissa. Mitä paremmin talous kasvaa, sitä helpommin voimme pitää huolta kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, ilman turhia veronkorotuksia. Veroprosentti ei kerro mitään verotuksen hyvinvointivaikutuksista. Sen kertoo kerättyjen veroeurojen määrä.

Kokoomus on nyt reseptinsä julkistanut. Toivottavasti muut seuraavat perässä, sillä vastuuttomia ovat ne, jotka eivät aio kertoa äänestäjilleen näkemystään hyvinvointi-Suomen pelastamisesta. Jokaisen on aika päästää pyhät lehmänsä päivänvaloon.

Kokoomuksen hyvinvointityöryhmän raportti on kokonaisuudessaan luettavissa täällä.

Aiheet: , , ,
Kommentoi

Hyvinvointia maakuntiin – elokuvateollisuuden voimin?

Blogi - Kirjoitettu 25.01.2011

Luova teollisuus on mahdollista valjastaa maakuntien ja Suomen köyhimpien alueiden pelastajaksi. Helsingin Sanomat uutisoi 25.1.2011 elokuva- ja pelialan Suomeen lobbaamasta kannustinrahastosta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että kun tuotantoyhtiö pitää tai tuo vaikkapa elokuvatuotannon Suomeen, sille palautettaisiin tietty prosentuaalinen osa sen tuotantoon käyttämästä summasta. Kyseessä on ikäänkuin osittainen veronpalautus tehdyn projektin lomassa Suomeen maksetuista veroista.

Suomen eksoottisimmat kuvauspaikat löytyvät idästä ja pohjoisesta. Ne ovat paitsi karuja ja siksi kiinnostavia seutuja, myös niitä alueita Suomessa, joille suunnataan suuria summia valtionosuusjärjestelmän ja muiden tukien kautta, jotta ne pystyisivät ylläpitämään peruspalveluitaan.

Itä ja pohjoinen ovat myöskin saaneet onnettomimman osan suomalaisessa työruletissa, kun tehtaat ovat joutuneet sulkemaan ovensa. Kun Kemijärvelle tai Kajaaniin paukahtaa kannustinjärjestelmän innostamana vaikkapa 60 -henkinen tuotantotiimi muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi, tekee se ihmeitä paikalliselle matkailulle ja ravitsemusalalle. Muista palveluista puhumattakaan.

Kalliista investoinnista ei tarvitse olla kyse. Esimerkiksi Itävalta budjetoi kahdelle vuodelle kannustinjärjestelmän kautta koordinoitaviin palautuksiin 20 miljoonaa euroa. Unkarissa kannustinjärjestelmän luominen on kasvattanut av- ja pelialan yritysten liikevaihtoa 6,5 -kertaiseksi! Tämä taas merkitsee lisävaroja verokassaan.

Vaikka en ole mikään tukien ja erityisjärjestelyiden suurin fani, kannattaa tätä järjestelmää mielestäni pohtia vakavasti ottaen huomioon, että muissa pohjoismaissa sellainen on jo käytössä tai valmisteilla. Lisäksi, mikäli tälläinen järjestelmä lisäisi maakuntien vetovoimaa, on se parempi tukimuoto kuin vaalituloksen perusteella jaetut valtion työpaikat.

Uudessa-Seelannissa kuvatuille Taru sormusten herrasta -elokuville myönnettiin 25 miljoonan dollarin tuki, joka varmisti elokuvien kuvaamisen maassa. Projektin on arvioitu hyödyttäneen Uutta-Seelantia noin 1,5 miljardilla dollarilla. Now, that’s what I call an investment!

Skeptisimmät voivat pohtia, onko tällä järjestelmällä oikeasti mitään merkitystä sille, missä elokuvia tehdään. On. Esimerkiksi suomalaisvetoista, suurta Iron Sky -tuotantoa veti ulkomaille kuvaamaan nimenomaan Saksan ja Australian rahalliset vaikuttimet.  Olisiko Suomenkin aika päästä näille apajille?

Aiheet: , , ,
Yksi kommentti

Kouluissa riittää yksityistettävää

Blogi - Kirjoitettu 10.01.2011

Päministeri Mari Kiviniemi tyrmäsi perjantaisessa Keskisuomalaisen 140-vuotisjuhlalehdessä koulujen yksityistämisen Ruotsin malliin. Kiviniemen mukaan: “Koulussa ei ole mitään yksityistettävää. Jokaiselle suomalaiselle taustasta ja varallisuudesta huolimatta on pystyttävä tarjoamaan koulutus ja toimeentulo“.

Olen aikaisemmin itse ehdottanut tätä Ruotsin mallia myös Suomeen. Siinähän koulutus pysyy maksuttomana oppilaiden perheille, mutta toisin kuin suomalaisten yksityiskoulujen kohdalla, Ruotsissa sallitaan positiivisen tuloksen tekeminen koulutuksen järjestäjille. Kunta siis maksaa palvelusetelillä tietyn oppilaskohtaisen rahamäärän koululle. Summa on sama julkisella ja yksityisellä puolella. Tällä rahalla koulun on järjestettävä opetussuunnitelman mukainen opetus ja käyttämättä jäävä osa muodostaa yksityisen koulun tilikauden tuloksen. Perheiden tehtäväksi jää vain koulun valitseminen.

Malli johtaa siihen, että koulut, niin yksityiset kuin julkisetkin, alkavat kilpailla oppilaista. Koulu, joka saa eniten oppilaita, saa myös eniten rahaa. Ruotsissa tämä johti siihen, että koulut alkoivat puuttumaan yhä tehokkaammin koulukiusaamiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn ja kouluviihtyvyyteen houkutellakseen mahdollisimman paljon oppilaita. Syntyi tilanne, jossa julkiset koulut matkivat yksityisten koulujen ideoita ja malleja parantaakseen toimintaansa. Yksityiset taas ottivat oppia julkisen puolen toimivista ratkaisuista.

Esimerkiksi Nackan kunnassa, jossa uudistus otettiin innolla käyttöön ja tuloksia on tutkittu laajasti, havaittiin, että uudistukseen oltiin todella tyytyväisiä sekä niissä perheissä, joissa lapsi on julkisessa koulussa että perheissä, joissa lapsi käy yksityistä koulua. Palvelutaso nousi selkeästi ilman kustannusten nousua, eli kaikki voittivat.

Nyttemmin ruotsalaiset yksityiset koulutuksen järjestäjät ovat jo alkaneet laajentaa liiketoimintaansa Britteihin ja ala näyttää lupaavalta viennin kannalta. Jos Suomi kerran tunnetaan maailmalla koulutuksesta ja terveydenhoidosta, eikö näillä aloilla kannattaisi juuri antaa tilaa yksityisille toimijoille mahdollisten vientiyritysten syntymisedellytysten luomiseksi?

Vaikka suomalaiseen koulujärjestelmään ei ole totuttu liittämään sanoja, kuten kilpailu, voitto ja vientiyritys, ei tämänkään kysymyksen kohdalla pidä kaatua omiin ennakkoluuloihinsa. Kysymys nimittäin todellakin on ajankohtainen, varsinkin kun suuret kehittyvät maat (Venäjä, Kiina, Intia, jne.) joutuvat jossain välissä jokatapauksessa uudistamaan koko koulujärjestelmänsä. Tässä voisi olla Suomelle seuraavan Nokian siemen.

Aiheet: , , , , ,
3 kommenttia