Aihe: Keskusta

Viime eduskuntavaalien alla Keskusta ilmoitti hajasijoittavansa 5000 työpaikkaa pääkaupunkiseudulta maakuntiin. Siitä, kuinka paljon tästä tavoitteesta on saavutettu, en ole varma, mutta suunta on ollut tämän mukainen koko vaalikauden. Kaikki, mistä Keskusta on voinut tehdä aluepolitiikkaa, on muodostunut sille pyhäksi.

Sanon tämän nyt senkin uhalla, että minut on mahdollista leimata tietämättömäksi pääkaupunkiseutulaiseksi: kaikki kannattamaton aluepolitiikka tulee lopettaa. Kyse on  maakuntien omasta edusta, vaikka perämetsien paikallinen kyläkeisari ei tätä uskoisikaan.

Pumppaamalla vastikkeetonta rahaa maakuntiin aiheutamme vain yhä suurempaa alueellista riippuvuutta valtiosta. “Maan tapa”, jolla Keskusta kiittää kannattajiaan antamalla taloudellista tekohengitystä syrjäseuduille, kääntyy lopulta edunsaajia vastaan.

Perusteeton aluepolitiikka poistaa maakuntien luonnolliset kannustinjärjestelmät. Normaalisti alueiden elinvoimaa pyritään kehittämään luomalla edellytyksiä uusille työpaikoille. Nyt nämä työpaikat jaetaan Helsingistä käsin kaikkein nälkäisimmille. Maakuntien elinvoimaisuuden pidemmällä tähtäimellä varmistavat investoinnit voivat unohtua, kun keskitytään kilpailemaan siitä, kuka saa eniten valtion virastoja haalittua itselleen. Nälkäiselle pitäisi antaa välineet oman ruoan hankkimiseksi, eikä häntä pitäisi alistaa riippuvaiseksi ruokinnasta.

Suomi on Euroopan vähiten kaupungistuneita maita, vaikka kaupungistumisen synergiaedut ovat ilmeiset. Tämä johtuu mm. Keskustan harjoittamasta “sulle-mulle” -politiikasta, jossa kukin voittaja ammentaa mahdollisimman paljon muiden luomaa hyvää omaan vaalipiiriinsä. Näin ei voi jatkua. Jos alueellistamiseen halutaan käyttää meidän verorahojamme, tulee näille rahoille saada jotain vastinetta

Politiikka ei ole pelkästään yhteisten varojen jakamista, se on paljon muutakin.

Jos haluamme varmistaa sen, että lastemme koulutukseen ja terveydenhoitoon riittää rahaa myös tulevaisuudessa, tulee politiikan painopisteeksi ottaa uuden kasvun luominen. Eikä tällaista kasvua luoda jakamalla kaikkea kaikille ja kaikkialle.

Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että suurista puolueista Keskusta vastustaa kuntakentän kehittämistä, Demarit palvelurakenteen uudistamista ja Kokoomus taas kannattaa molempia. Keskustalle kuntien määrän vähentäminen nykyisestä on kirosana ja demarit vastustavat uusien palvelutuotantomuotojen käyttöönottoa hinnalla millä hyvänsä. Kokoomus taas lähtee siitä, että silloin, kun kuntalaisten veroeuroille voidaan saada parempaa katetta, tulee uudistuksiin tarttua ennakkoluulottomasti.

Olen aiemmin todennut, että pääkaupunkiseudun kuntien mahdollista yhdistämistä vastustavat lähinnä ne, jotka suhteellisesti häviävät siinä eniten (Kokoomus Espoossa ja Demarit Vantaalla). Keskusta tuntuu taas valtakunnallisesti pitävän todella tiukasti kiinni nykyisestä kuntarakenteesta, vaikka se tarkoittaisikin pienempää määrää palveluita suuremmalla verorasitteella. Tähän on varmasti olemassa lukuisia syitä, joista nostan nyt yhden esiin.

Puolueveroa paikalliskannatuksen pönkittämiseen

Suomen kunnat puoluekannatuksen mukaan

Lähde: Kuntalehti.fi

Kuten kuvasta näkyy, Suomessa on valtava määrä kuntia ja näistä kunnista suurin osa on keskustalaisia. Ihan hyvä niin, sillä näinhän kansa on viime kunnallisvaaleissa päättänyt. Se, mitä harva kuitenkaan tiedostaa, on että näissä kunnissa maksetaan luottamushenkilöille palkkioita, joista puolueiden paikallisjärjestö veloittaa niinkutsuttua “puolueveroa”.

Tämän “veron” suuruus vaihtelee suuresti kunnittain, kuten myös luottamushenkilöpalkkioidenkin suuruus vaihtelee. Luottamushenkilöille maksettavat kokouspalkkiot ovat pienimmissä kunnissa muutaman kympin, kun taas suurimmissa kunnista puhutaan jo satasista. Esimerkiksi Vantaalla valtuuston kokouksesta maksetaan valtuutetulle 200 euroa. Tästä summasta maksetaan verot ihan normaalisti ja lisäksi tämä “puoluevero”, jonka suuruus vaihtelee kunnittain muutamasta prosentista kymmeniin prosentteihin.

Tuhansien valtuutettujen luvattu maa

Suomessa on 342 kuntaa, joiden valtuuston koko vaihtelee 13 ja 85 valtuutetun välillä. Näiden päälle tulee vielä lautakunnat ja mahdolliset jaostot, jolloin voidaan todeta, että tässä kunnallispolitiikan ihmemassa on tuhansia kunnallisia luottamushenkilöitä, joista useimmat maksavat puolueveroa Keskustalle.

Näillä rahoilla useimmiten pyöritetään puolueen paikallistoimintaa. Eli vähentämällä kuntien määrää Suomessa, vähennetään samalla luottamushenkilöiden määrää. Suurin häviäjä on Keskusta, koska paineet kuntaliitoksiin normaalisti ovat pienemmät suuremmilla paikkakunnilla.

Joku näsäviisas voisi nyt todeta, että kunnan kasvaessa vaikka kuntaliitoksen kautta, luottamushenkilöiden määrä kasvaa samalla. Totta, mutta ei samassa suhteessa. Esimerkiksi Helsingissä jokaista valtuutettua kohden on noin 4700 kaupunkilaista, kun Karstulassa sama luku on noin 168. Eli pienissä kunnissa on enemmän luottamushenkilöitä suhteessa väestöön.

Bisnestä kansan edun kustannuksella

Keskustapuolue on kuntaliitosten suurin häviäjä, sillä kuntaliitoksissa keskustalaisten kuntien määrä vähenee. Keskustapuolue on lisäksi suurin taloudellinen häviäjä, kun kuntaliitoksia tehtäessä keskustalaisten luottamushenkilöiden määrä vähenee ja samalla heidän suorittamansa “puolueveron” määrä vähenee. Kyseessä on bisnes, joka on kaunopuheissa osa demokratian hintaa, mutta käytännössä suora tulonsiirto veronmaksajilta puolueiden pussiin.

Jos Suomi perustettaisiin tänään, ihmisiä tuskin ripoteltaisiin mahdollisimman tasaisesti ympäri valtakuntaa hallinnoimaan pieniä kuntia, joilta puuttuu keskittymisen mukanaan tuomat synergiaedut. Luonnonmukainen kehitys Suomessakin johtaa siihen, että suomalaiset pakkaantuvat noin kymmeneen suurimpaan kuntaan. Tätä kehitystä Keskusta pyrkii hidastamaan hajasijoittamalla työpaikkoja ties minne ja ja vastustamalla kuntakentän kehittämistä vaikka miten. Ja mikseivät he näin tekisi. Onhan heidän kannatus ja talous tästä osaltaan kiinni.

Uutistoimisto AFP:n mukaan Euroopan komissio tulee ehdottamaan unionin budjetin painopisteen siirtämistä maataloustuista ilmastonmuutoksen torjumiseen ja työllisyyden tukemiseen. Mahdolliset muutokset unionin maataloustukipolitiikassa eivät saa positiivista vastakaikua MTK:ssa. Ministeri Sirkka-Liisa Anttila ennätti jopa lausumaan, että mahdolliset leikkaukset EU-tuissa tulisi kompensoida kansallisilla maataloustuilla.

Maataloustuki on yksi merkittävimmistä tuontimuureista, joka haittaa vapaata kaupankäyntiä. Mikäli komissio tulee esittämään tukipolitiikan pienentämistä, on se askel oikeaan suuntaan. Me tarvitsemme markkinaehtoisempaa maataloutta, siis laajempaa valikoimaa kauppoihin ja pienempiä hintoja ilman arvolisäveropelleilyjä.
Suomalainen lehmä “tienaa” jo nyt enemmän, kuin keskisverto afrikkalainen maanviljelijä vuodessa. Maataloustukijärjestelmän ylläpito ylläpitää elintasoeroja kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välillä ja haittaa koko maailman BKT:n kasvua. Vaikka kaikki maatalouden tukeminen lopetettaisiin koko Euroopan alueella, Suomessa tuotettaisiin edelleenkin se ruoka, joka on kuluttajan mielestän hintansa arvoista.
MTK ja Keskusta ovat luonnollisesti komission mahdollisesta ehdotuksesta varpaillaan ja valmiita nostamaan suomalaista protektionismia. Eturyhmäpuolueena Keskustan onkin tässä kohtaa luonnollista ajaa sellaista ratkaisua, joka hyödyttää pientä osaa väestöä muiden kustannuksella.