Aihe: Kokoomusnuoret

Sunnuntain 21.2.2010 Hufvustadsbladetissa Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman kertoo mielipiteensä maahanmuutosta ja monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Vaikka haastattelu käsitteleekin Rydmanin henkilökohtaista näkemystä aiheesta, saa jutusta kuvan, että kokoomusnuoret ovat puheenjohtajansa kanssa samoilla linjoilla.

Haluamme tuoda esiin myös sen, että kokoomusnuorista löytyy nykyaikainen näkemys maahanmuuton ja monikulttuurisuuden merkityksestä ja arvosta yhteiskunnassamme.

Rydman pitää ongelmana sitä, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa sallitaan erilaisia tapoja ajatella. Hän kärjistäen ottaa esimerkiksi yhteiskunnan, jossa osa ihmisistä elää sharia-lain ja osa Suomen lain mukaan. Lisääntyvä maahanmuutto ja monikulttuurinen kehitys ei kuitenkaan tarkoita, että Suomessa otettaisiin käyttöön rinnakkaisia oikeusjärjestelmiä. Tälläisten pelotteiden levittäminen on lähinnä surullista populismia ja vie keskustelua väärään suuntaan.

Maahanmuuttoon liittyvät haasteet täytyy tiedostaa ja niistä tulee puhua avoimesti myös julkisuudessa, jotta voisimme ratkoa ongelmia aidosti suvaitsevaisen Suomen tieltä. Maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyviä ongelmia ei ratkaista rajoja sulkemalla, vaan pikemminkin kotouttamisen todellisiin haasteisiin vastaamalla. Me voimme oppia niistä virheistä, joita esimerkiksi Ruotsissa on tehty ja löytää tehokkaita, suomalaisia ratkaisuja.

Suomi tarvitsee uutta, ulkopuolista työvoimaa, vaikka työn tuottavuus nousisi ja syntyvyys lisääntyisikin. Rydmanin mielestä Suomeen otetaan nykyisin liikaa maahanmuuttajia ja kiintiöpakolaisten vastaanottaminen pitää lopettaa. Todellisuudessa työmarkkinoiltamme eläköityy jo nyt enemmän väkeä kuin sinne tulee lisää. Maahanmuuttajien työllistymiseksi täytyykin löytää ennakkoluulottomia keinoja. Suomen täytyy olla ulkomaalaisia työnhakijoita houkutteleva yhteiskunta, jossa maahanmuuttajien on mahdollisuus olla mukana rakentamassa tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa. Kuten Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainenkin on todennut, 2000-luvun suomalainen yhteiskunta on suomalaiseen elämänmuotoon nojaava monikulttuurinen hyvinvointiyhteiskunta.

Haastattelussaan Rydman kysyy, onko kiintiöpakolaisten pysyvä Suomeen jääminen välttämätöntä? Me haluamme puolestamme kysyä, miten tällaiset ajattelumallit edistävät sitä Rydmaninkin esiintuomaa ajatusta yhteiskuntaan integroitumisesta? Vähätellä ei voi myöskään Suomen kansainvälistä vastuuta kotimaassaan kriisien uhreiksi joutuneiden yksilöiden suojelussa.

Rydman väittää, että monikulttuurisuudesta puhuminen on Kokoomukselle vaikeaa. Näin ei todellakaan ole, puolueen periaateohjemassakin puolustetaan voimakkaasti monikulttuurista Suomea. Sen sijaan joillekin kokoomusnuorille näyttää olevan vaikeaa löytää minkäänlaisia ratkaisuja maahanmuuttajien liittämiseksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Rydmanin mukaan monikulttuurisuuden vastustaminen on poliittista edelläkävijyyttä ja nuorten liitto on puolueen omatunto. On kysyttävä, onko yhteiskunnan kehityksen vastustaminen todellista poliittista edelläkävijyyttä?

Anne Taavitsainen, Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtaja
Tuomas Viljamaa, Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Olli Marjalaakso, Pirkanmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Emma Kimiläinen, Helsingin Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja
Elias Erämaja, Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Tomi Sandström, Vantaan Kokoomusnuoret
Elina Hölttä, Etelä-Savon Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja


Ruotsinkielinen vastine lähetetty HBL:n toimitukseen

Vastineen aiheuttanut haastattelu löytyy täältä.

Kiitos.

Kiitos kaikille puheenjohtajakampanjassani vaikuttaneille, myötäeläjille ja kannustajille.

Tämä viikonloppu on ollut todellinen tunteiden vuoristorata. Ilon ja surun keskeltä suurimmaksi tunteeksi nousi toivo. Toivo paremmasta Kokoomuksen Nuorten Liitosta sai meidät ylittämään itsemme ja tekemään kaikkemme yhteisen tavoitteemme eteen.

Vaikka unelmamme ei toteutunut, voimme olla ylpeitä itsestämme. Omalla panoksellamme saimme ihmiset huomaamaan, kuinka suurten haasteiden edessä Kokoomusnuoret todella on. Työmme ansiosta näihin haasteisiin tullaan varmasti tarttumaan.

Haluan toivottaa onnea uudelle puheenjohtajallemme ja kiittää häntä todellisesta kamppailusta. Kisan ansiosta liiton epäkohdat nousivat esiin ja kehittämistarpeet tunnustettiin. Nyt ei ole aika nousta vastarintaan tai protestoida pettymyksestä. Tuloksesta huolimatta vajastakaamme kampanjassa ollut energia Kokoomusnuorten käyttöön ja toteuttakaamme kampanjatavoitteemme yhtenäisestä Kokoomuksen Nuorten Liitosta.

Tämä kampanja ei rakentunut minun varaani – se rakentui teidän varaanne.

Harvoin olen sanaton. Nyt kuitenkin muistellessani viime kuukausien aikana tekemäämme työtä, on vaikea löytää sanoja, jotka kuvaisivat tuntemuksiani. Kaikki ne panokset, jotka te kaikki laitoitte tämän yhteisen projektin loppuunsaattamiseen, olivat korvaamattomia. Teitte paljon työtä sekä minun että yhteisen päämäärämme eteen.

Tavoitteenamme oli ja on edelleen avoimempi ja aidosti demokraattinen nuorten liitto. Tuntemuksiamme helpottaa tieto siitä, että kilpa hävittiin, koska halusimme antaa ihmisille oikeuden äänestää haluamallaan tavalla. Me kaaduimme omien periaatteidemme puolustajina ja aidon kannatuksen omaavina.

Vaikka useimpia meistä harmittaa, nyt ei ole aika perääntyä. Käsissämme on jakaantunut Kokoomuksen Nuorten Liitto ja edessämme tärkeimmät eduskuntavaalit miesmuistiin.

Liitto tarvitsee meitä ehkä enemmän, kuin me tarvitsemme liittoa. Tässä kohtaa onkin hyvä muistaa, miksi olemme politiikassa mukana; toteuttaaksemme näkemyksemme suomalaisesta yhteiskunnasta.

Vielä kerran kiitos pyyteettömästä tuestanne. Riemuitkaa niistä hetkistä ja niistä tunteista, joita kampanjan muisteleminen teissä herättää. Tämän vuoristoradan ensimmäisenä vaununa oleminen on ollut minulle suurin kunnia, mitä olen saanut tähän mennessä kokea.

Kiitos teille siitä.

Vastaehdokkaani Wille Rydman tilitti tuntemuksiaan puheenjohtajapelistä blogissaan viime perjantaina. Hän tarttui hanakasti näkemykseen, jonka mukaan Kokoomusnuorten ei pitäisi marginalisoitua ja analysoi minun näkemyksiäni omien tulkintojensa kautta.

Willen mukaan minun tai tukijoideni suusta on taajaan esiintynyt vaatimus, että “KNL:n pitää tavoitella 50 prosentin kannatusta, eikä tyytyä 15 prosentin kannatukseen tai houkuttelevuuteen”.
Ensinnäkään en ole koskaan sanonut, että KNL:n tulisi tavoitella 50 prosentin kannatusta, koska en pidä sitä erityisen realistisena tavoitteena. Kannatusta ei myöskään pidä kasvattaa politiikan päätavoitteen, yhteiskunnan kehittämisen, kustannuksella. En myöskään muokkaa mielipiteitäni sen mukaiseksi, minkä ajattelen äänestäjiäni miellyttävän, vaikka näin saattoi Willen lukuisten rivien välistä lukea.

Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, ettei KNL:n tule marginalisoitua. Kyseessä ei ole vain “iskulause, jolla tehdään lyhytnäköistä politiikkaa”, jollaiseksi vastaehdokkaani yritti monelle kokoomusnuorelle tärkeän ajatuksen vähätellen kiteyttää.

Marginalisoituminen johtaa pahimmillaan siihen, että potentiaaliset jäsenemme ja äänestäjämme valuvat muihin puolueisiin, kuten Vihreisiin tai RKP:hen. Näissä puolueissa on äänestäjän kannalta olemassa merkittävä ongelma suomalaisesta vaalitavasta johtuen. Toisin kuin Kokoomuksessa, Vihreissä ja RKP:ssä on molemmissa huomattava määrä sosialisteja, jotka saavat kannatusta aina, kun samalla listalla olevaa oikeistolaista ehdokasta äänestetään. Töppäilymme sataa siis pahimmillaan sosialistien laariin.

Mitä sitten pitäisi tehdä?
Kokoomusnuorten tulisi tehdä kauaskantoista politiikkaa, joka viitoittaa sitä Suomea, jossa lopulta omat lapsemme kasvatamme. Nuoruutemme ei tee meistä nuorisopolitiikkaan keskittyvää järjestöä, ei missään nimessä. Pikemminkin ikämme vaikuttaa siihen, että melkein kaikessa päätöksenteossamme on tulevaisuusajattelu vahvasti mukana. Nykypäivän kokoomusnuorilla on näet vielä suurin osa elämästään edessä.
Puhuttelemme jo suurta osaa kohderyhmästä käsittelemällä heitä kiinnostavia aiheita, eli ympäristöä, ulkosuhteita, koulutusta, yhteiskunnan suhdetta yksilöön ja verotusta. Ajatus siitä, että nuoria kiinnostaa vaan nuorten asiat on yhtä typerä, kuin että eläkeläisiä kiinnostaisi vain vanhuus. Kysymys on siitä, mitä nuorille sanomme.

Sen sijaan, että kritisoisimme maahanmuuttoa, meidän tulisi miettiä keinoja, joilla maahanmuuttajien olisi helpompi työllistyä. Sen sijaan, että määrittelisimme, miten ihmisten tulee elää, antakaamme heille vapaus tavoitella onnellisuutta haluamallaan tavalla. Sen sijaan, että pohtisimme seuraavia leikkauskohteita, meidän tulisi pohtia sitä, miten mahdollistamme paremmat palvelut nykyistä edullisemmin. Haasteet ovat meille ongelmia vain, jos emme suostu näkemään niitä mahdollisuuksina. Kaikki on itsestämme kiinni.
Kokoomus on voittanut vaaleja esittämällä ratkaisuja, edessä olevien haasteiden kauhistelun sijaan. Puolue on menestynyt avaamalla tavoitteensa sellaiseen muotoon, että Elli Eläkeläinenkin ne ymmärtää. Poliittisia ohjelmia ei tehdä vain omaksi iloksemme; niitä täytyy kyetä myös ymmärtämään. Siksi on tärkeää, että tavoiteohjelmamme avautuu useammalle aattesta kiinnostuneelle.

Se, että teemme politiikkaa, jonka ymmärtävät myös kansalaiset, ei tee meistä vähemmän uskottavia. Se, että avaamme silmämme yhteiskunnan erilaisuudelle ja mahdollisuuksille, ei tee meistä vähemmän kriittisiä.

Olivatpa poliittiset tavoitteet kuinka syviä ja laaja-alaisia tahansa, pitää ne pystyä pukemaan ymmärrettävään muotoon. Muuten niistä ei paljoakaan hyötyä ole. Politiikka on mielipiteitä, ei pelkkää yliopistoissa opetettavaa analyysiä.

Kiitos Varsinais-Suomi

Otin ilolla vastaan Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten tiedotteen tänään. On hienoa, että yhteistyömme on jatkunut koko puheenjohtajataiston ajan saumattomana ja hyvässä yhteishengessä. Kun aikaa itse puheenjohtajaäänestykseen on enää hieman yli parin viikon verran, on mahtavaa tietää, että tukea tulee ja yhteistyö toimii.

Lisäksi olen erittäin tyytyväinen, että Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret asettivat liittohallitukseen ehdolle Anne Taavitsaisen ja Karri Katteluksen. Olen tehnyt molempien kanssa yhteistyötä (Annen kanssa mm. tämän vuoden liittohallituksessa) ja seurannut heidän menestystään politiikassa ja olen kiistattomasti sitä mieltä, että he molemmat ovat vahvoja vaikuttajia, joita meidän kannattaa liitossa kuunnella.

Alla vielä Varsinais-Suomen virallinen tiedote asiaan liittyen.

Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret: Tomi Sandström Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi, Anne Taavitsainen ja Karri Kattelus liittohallitukseen

Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret esittää Tomi Sandströmiä Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi. Kokoomusnuoret valitsevat uuden puheenjohtajiston liittokokouksessaan Kuopiossa 13.–15.11.2009.

– Tomi Sandström on erinomainen johtaja viemään Kokoomusnuoria uuteen suuntaan. Häneltä löytyy visioita, tahtoa ja uskallusta johtaa meidät takaisin politiikan ytimeen. Sandström on tähän tehtävään ainoa oikea henkilö, toteaa Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten juuri jatkokaudelle valittu puheenjohtaja Tuomas Viljamaa.

Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten piirikokous totesi, että Kokoomusnuorten tulee ansaita paikkansa Suomen vaikutusvaltaisimpana poliittisena nuorisojärjestönä uudestaan.

– Sandströmin johdolla Kokoomuksen Nuorten Liitolla on kaikki edellytykset päästä tähän tavoitteeseen, Viljamaa jatkaa.

Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret esittää Kokoomuksen Nuorten Liiton liittohallitukseen Anne Taavitsaista ja Karri Kattelusta.

Taavitsainen on kuluvana vuonna toiminut yhtenä liittohallituksen aktiivisimmista ja aikaansaavimmista jäsenistä. Hänen osaamisensa on syytä säilyttää myös tulevaisuudessa Kokoomuksen Nuorten Liiton käytössä.

Kattelus on Naantalin nuorimpana kaupunginvaltuutettuna osoittanut olevansa erinomaista ainesta liittohallitukseen. Kattelus on tulevaisuuteen katsova visionääri, joka on kartuttanut kokemusta myös kansainvälisillä kentillä.

Lisätiedot:
Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja Tuomas Viljamaa 040-723 5821

Kokoomuksen patamustat?

Vihreässä Langassa (VL/41) oli pari viikkoa sitten (9.10.) neljän sivun mittainen juttu Kokoomuksesta ja sen menestyksestä. Oheen oli kirjoitettu ns. kainalona pikkujuttu Kokoomusnuorista, joka on otsikoitu “Kokoomuksen patamusta tulevaisuus”.

“Kokoomuksen nuorisojärjestön on sanottu olleen jo pari vuotta isänmaallisuudesta intoilevien oikean laidan nuorisopoliitikkojen hallussa.”, kirjoittaa Vihreä Lanka. Lehti perustelee väitettään tekemillämme kannanotoillamme. On totta, että ainakin osa kannanotoista voidaan nähdä ylilyönteinä ja pahimmillaan ne voivat jopa luoda Kokoomusnuorista kuvaa patamustien konservatiivien järjestönä. Olemmeko me sellaisia? Pohdin juttua lukiessani, millaisen kuvan haluamme järjestöstämme ja sen toimijoista antaa. Vastaavatko luodut mielikuvat todellisuutta?

Ehkä ongelma on siinä, että viime aikoina olemme tulleet julkisuuten vain muutamalla, hajanaisella kannanotolla, joiden perustelut ovat jääneet roikkumaan ilmaan. Yksittäisten kannanottojen kautta on helppo luoda yksinkertaistavaa kuvaa Kokoomusnuorista, eikä tuo kuva vastaa niitä moninaisia näkemyksiä, joita järjestömme todella edustaa.

Meidän ei pidä politiikan teossamme ja kannanotoissamme ajautua marginaaliin, joka kiinnostaa vain pientä osaa nuorista ja aiheuttaa sen, ettei meitä oteta tosissaan julkisessa keskustelussa. Tulevaisuudessa meidän ei tule olla pienpuolueen nuorisojärjestö, joka tyytyy 10 prosentin kannatukseen, vaan suuren puolueen vaikutusvaltainen nuorisojärjestö, jolla on sanottavaa, jota halutaan kuunnella.

Jotta tämä tavoite onnistuisi, meidän täytyy todella ryhtyä tekemään politiikkaa. Tulevassa liittokokouksessa (13-15.11.) teemme linjauksia, jotka osoittavat tulevan suuntamme. Ensi vuoden alusta on heti luotava hyvät suhteet eri ministeriöihin ja ajettava meidän näkemyksemme sisään jo asioiden valmisteluvaiheessa. Olipa kyse sitten opintotukijärjestelmän uudistamisesta, julkisista etäpalveluista tai sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta, meidän kantamme päätyvät lopullisiin esityksiin sitä varmemmin, mitä aikaisemassa vaiheessa ne tuodaan valmisteluun mukaan.

Kokoomusnuorten poliittinen valmistelu on käynnistettävä todenteolla ja vuoden 2010 tulee olla eduskuntavaalivalmistelujen ohella ohjelmatyön vuosi. Tarvitsemme mm. tietoyhteiskuntapoliittisen-, ympäristöpoliittisen, – ja sivistyspoliittisen hyvin valmistellun näkemyksen esim. ohjelman muodossa, jonka tehtävä on luoda linjoja näkymyksistämme pidemmälle tulevaisuuteen.

Nyt on aika tehdä pitkäjänteisempää poliittista työtä. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mistä puhutaan, mutta myös siihen, millaisen roolin näissä keskusteluissa saamme. Lyhytnäköisen reagointipolitiikan aika on todella ohi ja oikean poliittisen vaikuttamisen aika on edessä. Miten tämä muutosmahdollisuus käytetään, riippuu pitkälti meistä itsestämme.