Helsingin Sanomat kokosi pari viikkoa sitten listan puolueiden poliittisista taustavaikuttajista. Kokoomukselta nostettiin kärkeen Ben Zyskowicz ja Ilkka Oksala, joilla on taustallaan menestyksekäs ura Kokoomusnuorissa. Usealta jäi ehkä huomaamatta artikkelin toisella sivulla ollut “bubbling under”-lista, josta löytyivät myös varsin hiljattain Kokoomusnuorten johtotehtävissä vaikuttaneet Juho Romakkaniemi (Kokoomusnuorten pj. 2002-2003, nykyään valtiovarainministerin erityisavustaja) ja Matti Muukkonen (vpj. 2004, Suomen nuorin kunnanjohtaja).
Uskallan veikata, että Muukkonen on lyhyen kunnanjohtajauransa aikana ehtinyt esiintyä valtakunnan päämedioissa useammin kuin moni Kyyjärveä suuremman kunnan johtaja kymmenessä vuodessa. Aluksi kiinnostus keskittyi nuoren iän ja kunnanjohtajuuden yhdistelmään, mutta tätä enemmän haluaisin kiinnittää huomiota siihen, miten Matti on saanut ajatuksilleen palstatilaa sen jälkeen, kun hän tehtävänsä pienen kunnan johdossa aloitti.
Kyyjärvi on väkiluvultaan toistaiseksi kutistuva, vuonna 2009 noin puolentoistatuhannen asukkaan kunta pohjoisessa Keski-Suomessa. Kunnan tulevaisuutta uhkaavat ongelmat voi tiivistää kolmeen asiaan: väestön vähentyminen, ikärakenteen vääristyminen ja sukupuolijakauman vinoutuminen.
Tilanne on valitettavan yleinen kaukana maakuntakeskuksista sijaitsevissa pienissä kunnissa. Tuttuihin ratkaisuihin rajoittuneen kunnanjohtajan perusreaktio saattaisi tällaisessa tilanteessa helposti johtaa synkimpiin mahdollisiin näkymiin. Toki myös Muukkonen maalailee tummempia tulevaisuudenkuvia pahimman mahdollisen varalle. Toivonsa menettäneeseen kuntajohtajaan verrattuna hänessä on yksi merkittävä ero: Matti on visionääri.
Mitä tehdään, kun Kyyjärven lähin poliisiasema on 50 kilometrin päässä, eikä poliisipartioita kunnassa paljon näy? Ehdotetaan sheriffijärjestelmää, joka nousee välittömästi kansalliseen keskusteluun. Mikä avuksi, kun nuorisotyöttömyys nousee? Nostetaan pieni kunta etulinjaan taistelemaan nuorison työllistymisen puolesta: houkutellaan elinkeinoelämän vaikuttajia mentoreiksi jalostamaan nuorten liikeideoita eteenpäin ja kehittämään kuntaan uusia pienyrityksiä.
Pointti on, että kaikki on omasta ajattelutavastamme kiinni. Haluammeko, että vaikeuksien ilmestyessä olemme ensimmäisinä puhaltamassa tuomiopäivän pasuunoihin, heristämässä sormeamme ja veronkorotuksilla uhaten vaatimassa palveluihin leikkauksia ja muita säästötoimenpiteitä?
Itse näen Kokoomusnuoret järjestönä, joka tuottaa ennakkoluulottomia, totuttujen kehysten ulkopuolelta asioita tarkastelevia näkökulmia ja kehitysehdotuksia yhteiskuntaan. On helpompaa ampua uudet ideat alas kuin keksiä niitä. Jokaisen tunnelin päässä näkyvästä valosta puhuminen kuulostaa helposti kliseiseltä, mutta tuossa valossa on etsimäni ajattelutavan ydin. Tulevaisuuteen katsominen ja näkökulmien laajentaminen on oma reseptini Kokoomusnuorten uudelleen nostamiseksi yhteiskuntaa keskustaoikeistolaisittain vahvasti kehittävien liikkeiden eturintamaan. Tällä hetkellä tuossa eturintamassa marssii ainoastaan Kansallinen Kokoomus rp., mutta me voisimme olla siellä rinnalla mukana.
Menneiltä vuosilta löytyy sopivia mittapuita Kokoomusnuorten roolista miinanraivaajana ja tulevaisuuteen katsovana nuorisojärjestönä. Paras esimerkki näistä lienee EU-jäsenyyden nostaminen julkiseen keskusteluun maan kamppailessa laman kourissa ja Neuvostoliiton ollessa vasta saattohoitovaiheessa. Projektia veti liiton puheenjohtajan paikalla Ilkka Oksala, joka toi tarkasti pohjustetun aloitteen suoraan puoluevaltuustoon 17.4.1990.
Tällaisia, ennakkoluulottomasta ja rohkeasta ajattelusta lähteviä onnistumisia haluaisin olla tekemässä Kokoomusnuorissa myös tulevaisuudessa. Tämä on mahdollista, jos uskallamme reagoinnin sijasta visioida.