Aihe: Kokoomusnuoret

Uudenmaan Kokoomusnuoret on ylimääräisessä piirikokouksessaan 13.10.2009 vahvistanut tukensa piirin puheenjohtaja Tomi Sandströmille Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajakisassa.

Kokoomusnuoret valitsevat tuoreen puheenjohtajiston liittokokouksessaan Kuopiossa 13-15.11.2009.
- Kokoomusnuorten jäsenet kaipaavat uudenlaisia johtohahmoja, jotka uskaltavat viedä meidät takaisin politiikan ytimeen. Sandström on tähän tehtävään ainoa oikea henkilö, toteaa Uudenmaan Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Ira Hietanen.

Aikanaan Kokoomusnuoret oli Suomen vaikutusvaltaisin nuorisojärjestö.
- Nyt Kokoomus on nuorten äänestäjien houkuttelevuustutkimuksen mukaan vasta kolmas. Tomin johdossa poliittisesti aktiiviset nuoret löytävät uudestaan Kokoomuksen Nuorten Liiton, Hietanen jatkaa.

Uudenmaan Kokoomusnuoret muistuttaa, että Kokoomuksen ollessa hallituspuolue myös kokoomuslaisten nuorten ääni kantaa pitkälle yhteiskunnassa.
- Meidän täytyy uudelleen avata ovet yhteistyölle; muistuttaa ministereitämme, erityisavustajiamme ja kansanedustajiamme niistä poliittisista tavoitteista, joita oma jäsenistömme on meille liittokokouksessa asettanut, linjaa puheenjohtajaehdokas Tomi Sandström.

Ideologisen arvovalinnan lisäksi puheenjohtajavaalissa on tällä kertaa kyse myös valinnasta erilaisten toimintakulttuurien välillä.
- Tomi rakentaa demokraattista järjestöä, jossa on tilaa muillekin kuin vain hyvä veli-verkostoihin kuuluville. Hän haluaa edistää järjestöllisesti kestävää ja jäseniä aidosti kuuntelevaa toimintakulttuuria, jossa kaikilla on mahdollisuus osallistua, toteaa Hietanen.

Lisätiedot:

Ira Hietanen
Uudenmaan Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja
040 509 6494

Tomi Sandström
Puheenjohtajaehdokas
Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja
050 363 1937

Helsingin Sanomat kokosi pari viikkoa sitten listan puolueiden poliittisista taustavaikuttajista. Kokoomukselta nostettiin kärkeen Ben Zyskowicz ja Ilkka Oksala, joilla on taustallaan menestyksekäs ura Kokoomusnuorissa. Usealta jäi ehkä huomaamatta artikkelin toisella sivulla ollut “bubbling under”-lista, josta löytyivät myös varsin hiljattain Kokoomusnuorten johtotehtävissä vaikuttaneet Juho Romakkaniemi (Kokoomusnuorten pj. 2002-2003, nykyään valtiovarainministerin erityisavustaja) ja Matti Muukkonen (vpj. 2004, Suomen nuorin kunnanjohtaja).

Uskallan veikata, että Muukkonen on lyhyen kunnanjohtajauransa aikana ehtinyt esiintyä valtakunnan päämedioissa useammin kuin moni Kyyjärveä suuremman kunnan johtaja kymmenessä vuodessa. Aluksi kiinnostus keskittyi nuoren iän ja kunnanjohtajuuden yhdistelmään, mutta tätä enemmän haluaisin kiinnittää huomiota siihen, miten Matti on saanut ajatuksilleen palstatilaa sen jälkeen, kun hän tehtävänsä pienen kunnan johdossa aloitti.

Kyyjärvi on väkiluvultaan toistaiseksi kutistuva, vuonna 2009 noin puolentoistatuhannen asukkaan kunta pohjoisessa Keski-Suomessa. Kunnan tulevaisuutta uhkaavat ongelmat voi tiivistää kolmeen asiaan: väestön vähentyminen, ikärakenteen vääristyminen ja sukupuolijakauman vinoutuminen.

Tilanne on valitettavan yleinen kaukana maakuntakeskuksista sijaitsevissa pienissä kunnissa. Tuttuihin ratkaisuihin rajoittuneen kunnanjohtajan perusreaktio saattaisi tällaisessa tilanteessa helposti johtaa synkimpiin mahdollisiin näkymiin. Toki myös Muukkonen maalailee tummempia tulevaisuudenkuvia pahimman mahdollisen varalle. Toivonsa menettäneeseen kuntajohtajaan verrattuna hänessä on yksi merkittävä ero: Matti on visionääri.

Mitä tehdään, kun Kyyjärven lähin poliisiasema on 50 kilometrin päässä, eikä poliisipartioita kunnassa paljon näy? Ehdotetaan sheriffijärjestelmää, joka nousee välittömästi kansalliseen keskusteluun. Mikä avuksi, kun nuorisotyöttömyys nousee? Nostetaan pieni kunta etulinjaan taistelemaan nuorison työllistymisen puolesta: houkutellaan elinkeinoelämän vaikuttajia mentoreiksi jalostamaan nuorten liikeideoita eteenpäin ja kehittämään kuntaan uusia pienyrityksiä.

Pointti on, että kaikki on omasta ajattelutavastamme kiinni. Haluammeko, että vaikeuksien ilmestyessä olemme ensimmäisinä puhaltamassa tuomiopäivän pasuunoihin, heristämässä sormeamme ja veronkorotuksilla uhaten vaatimassa palveluihin leikkauksia ja muita säästötoimenpiteitä?

Itse näen Kokoomusnuoret järjestönä, joka tuottaa ennakkoluulottomia, totuttujen kehysten ulkopuolelta asioita tarkastelevia näkökulmia ja kehitysehdotuksia yhteiskuntaan. On helpompaa ampua uudet ideat alas kuin keksiä niitä. Jokaisen tunnelin päässä näkyvästä valosta puhuminen kuulostaa helposti kliseiseltä, mutta tuossa valossa on etsimäni ajattelutavan ydin. Tulevaisuuteen katsominen ja näkökulmien laajentaminen on oma reseptini Kokoomusnuorten uudelleen nostamiseksi yhteiskuntaa keskustaoikeistolaisittain vahvasti kehittävien liikkeiden eturintamaan. Tällä hetkellä tuossa eturintamassa marssii ainoastaan Kansallinen Kokoomus rp., mutta me voisimme olla siellä rinnalla mukana.

Menneiltä vuosilta löytyy sopivia mittapuita Kokoomusnuorten roolista miinanraivaajana ja tulevaisuuteen katsovana nuorisojärjestönä. Paras esimerkki näistä lienee EU-jäsenyyden nostaminen julkiseen keskusteluun maan kamppailessa laman kourissa ja Neuvostoliiton ollessa vasta saattohoitovaiheessa. Projektia veti liiton puheenjohtajan paikalla Ilkka Oksala, joka toi tarkasti pohjustetun aloitteen suoraan puoluevaltuustoon 17.4.1990.

Tällaisia, ennakkoluulottomasta ja rohkeasta ajattelusta lähteviä onnistumisia haluaisin olla tekemässä Kokoomusnuorissa myös tulevaisuudessa. Tämä on mahdollista, jos uskallamme reagoinnin sijasta visioida.

Valtiosihteeri Ilkka Oksala kuvaili Kokoomuksen vuoden 2003 itsetutkiskelua viime sunnuntain Hesarissa (HS 16.8.2009), todeten, että puolueen pitää olla “muutakin, kuin talouden ja maanpuolustuksen osaaja”. Olen Oksalan kanssa täysin samaa mieltä.

Talous- ja puolustuspolitiikka ovat perinteisesti olleet Kokoomuksen vahvuusalueita ja hyvä niin. Ne eivät kuitenkaan saa jättää esimerkiksi koulutus- ja ympäristöpolitiikkaa varjoonsa. Monella kokoomuslaisella ja etenkin kokoomusnuorella on selkeä näkemys siitä, kuinka maanpuolustus pitää järjestää ja millaisia talouspoliittisia ratkaisuja on hyvä tehdä. Harvempi enää näkee koulutusjärjestelmämme keskeisiä kehittämistarpeita tai osaa yhdistää teknistyneen ympäristökeskustelun jokapäiväiseen arkeen.

Jos Kokoomusnuorissa kasvaa pelkästään hyviä talousosaajia ja puolustuspolitiikan tekijöitä, on vaara, että pian on puolueella edessään vuoden 2003 toisinto.

Tästä syystä on aika ulottaa poliittinen fokus lamanjälkeiseen aikaan. Väestön ikääntyminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja mm. monikulttuurisuuden kasvu ovat tosiasioita, jotka tiedämme jo tänään ja joista pitäisi luoda aktiivista ja kauaskantoista keskustelua. Nämä asiat koskettavat sitä Suomea, jossa lapsemme kasvatamme, siksi meillä on vastuu näiden haasteiden esiinnostamisessa.

Puolueen on pakko painottaa päivänpolitiikkaa, mutta meillä kokoomusnuorilla on mahdollisuus visioida huominen, tehkäämme se siis. Tulevaisuuden visiointi ei saa jäädä laman jalkoihin.

Perjantaina 7.8. ilmestyneessä Nykypäivässä Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Wille Rydman ehdotti, että jatkossa liiton poliittisiin työryhmiin valittaisiin tekijät “käsin poimimalla”. Samaa Rydman on todennut paneeleissa jo pitkin kesää. Lisäksi hänen mielestään työryhmien koko tulisi supistaa noin neljään.

Työryhmien jäseniä ei kuitenkaan mielestäni voi, eikä pidä “poimia käsin”. Tällainen menettelytapa rikkoo niitä tehtäviä, joita meillä järjestönä on. Ensinnäkin ongelmia aiheuttaa se, kuka tällaiset henkilövalinnat tekee? Kenen vastuulla on löytää ne parhaimmat ihmiset? Miten estetään se, ettei työryhmistä jää rannalle ruikuttamaan sellaisia henkilöitä, joilla todella olisi poliittiseen työhön tarvittavaa innostuneisuutta ja sitä kautta paljon annettavaa?

Kokoomusnuorten yksi tehtävä on vahvasti koulutuksellinen: me luomme nuorille mahdollisuuksia oppia yhteiskunnallista vaikuttamista ja osallistua päätöksentekoon. Tämän vuoksi on tärkeää, että työryhmät ovat avoimia kaikille halukkaille: kaikkien tulee päästä osallistumaan liiton politiikan tekoon. Tärkeämpää kuin työryhmän koon pitäminen pienenä ja jäsenten “käsin poimiminen” on se, että työryhmien johtoon valitaan ihmisiä, joilla on tehtävään vaadittava motivaatio ja osaaminen sekä aikaa paneutua. Tällä varmistetaan, että työryhmässä on henkilö, jonka vastuulla on saada tulosta aikaan. Lisäksi on syytä pohtia puheenjohtajiston ja liittohallituslaisten roolia koko kuvion osalta.

Liiton työryhmien pitää olla kaikille avoimia poliittisia foorumeja. Jopa sellaisten jäsenten, joilla ei ole vielä riittävää poliittista substanssia pitää päästä osallistumaan työryhmien debatteihin. Näiden debattien myötä omat näkemykset kehittyvät ja saavat paremmat perusteet taakseen. Lisäksi työryhmätoiminta mahdollistaa tiedon hankkimisen ja erilaisten näkökulmien pohtimisen. Tämä on keskeinen osa Kokoomusnuorten roolia kouluttavana organisaationa. Koulutustehtävämme pitää nähdä laajempana, kuin vain viikonmittaisena Politiikan Approbaturina kerran vuodessa.

Työryhmiemme uudelleenjärjestelyssä meidän tulisi vertailla kilpailijoidemma malleja. Mielestäni Vinolla on aika hyvä malli, jossa on erilliset työryhmät ja erilliset maililistat, joilla käydään keskustelua ja levitetään tietoa. Kepunuorten Kohtaamo on kuitenkin lähempänä sitä, mitä meidän tulisi jäsenistöllemme tarjota.

Kuten poliittiseen valmisteluun, niin myös muihin järjestöllisiin asioihin kehitysvinkkejä hakiessa kannattaa vertailla kilpailijoidemme puuhia. Pyörää on turha keksiä uudelleen.

Tavoiteohjelma meets Punikkila

Kokoomuksen Nuorten Liiton tavoiteohjelma on varsin laaja ja yksityiskohtainen vedos siitä, miten kokoomusnuoret haluaisivat yhteiskuntaamme kehittää. Tavoiteohjelma on perinteisesti ollut esillä liiton nettisivuilla, josta sen on voinut kuka tahansa järjestöstä kiinnostunut käydä lukemassa. Vaikkakin tästä asiakirjasta saa todella hyvän kuvan siitä, mitä Kokoomusnuoret ajaa, ei se välttämättä ole se kaikkein houkuttelevin paperi luettavaksi. Se on yksinkertaisesti liian pitkä kilpaillakseen ihmisten mielenkiinnosta netissä.

Tavoiteohjelmaa ei paperilla kuitenkaan tulisi lyhentää, koska se sisältää tärkeää asiaa ja korkeatasoisia tavoitteita, joista istuva porvarihallitus onkin toteuttanut jo monta. Sen sijaan sen tärkeät ajatukset tulisi tuoda esiin uudella tavalla, ihmisiä puhuttelevaan ja houkuttelevaan sävyyn.

Osa muistaa Kokoomusnuorten Punikkila-kampanjan vuodelta 2004, jossa sai itse tarkastella virtuaalista sekä vasemmistolaista että kokoomuslaista kuntaa ja vertailla äärimmilleen kärjistettyjä eroja. Kampanja oli silloiseen poliittiseen tilanteeseen osuva, mutta ei olisi toimiva enää nykyään. Keskeisintä koko kampanjassa oli tapa, jolla se toteutettiin. Varsinkin kunnallisvaaleissa on paljon ensikertalaisia ehdolla, eivätkä äänestäjätkään aina hahmota kunnallisen päätöksenteon piiriin kuuluvia asioita. Punikkila-kampanjassa jokainen asioita ja mielipiteitään punnitseva pystyi katsomaan niitä konkreettisia tavoitteita, joita Kokoomusnuoret erityisesti halusivat kunnissamme edistää. Toki kampanja tehtiin myös kärjistäen, jotta se herättäisi huomiota.

Kokoomuksen Nuorten Liiton tavoiteohjelma meets Punikkila.

Kokoomusnuorten tavoiteohjelma pitäisi pukea vastaavanlaiseen Punikkila-kampanjan kaltaiseen toiminnalliseen asuun. Mutta ilman lokakampanjointia, ilman mustamaalaamista ja kärjistämistä. Tässa tapauksessa mentäisiin eteenpäin oman sanoman kautta: tuotaisiin mielenkiintoisesti ja mielikuvia herättävästi niitä asioita, jotka kokoomusnuoret ovat yhdessä päättäneet tärkeimmiksi tavoitteikseen.

Lainaisimme siis Punikkilan-toimintaympäristön ja muokkaisimme sen tähän hetkeen sopivaksi. Tavoiteohjelmamme tuotaisiin sivuille, joissa Porvarlahti havainnollistaisi niitä asioita, jotka kuuluvat kokoomusnuorten ajamaan kunnallispolitiikkaan. Scrollaamalla ylös, kuten Google Earthissa konsanaan, voisit siirtyä valtakunnalliselle tasolle, jossa havainnollistettaisiin liittomme kansalliset tavoitteet. Vielä kerran ylös, ja oletkin maailma-/Eurooppatasolla, jossa selviäisi tavoitteemme EU-politiikassa ja globaalilla areenalla.

Tavoiteohjelmamme on hyvä poliittinen asiakirja, mutta jotta se selkeytyy myös muille, se tulee tärkeän paperin lisäksi pukea houkuttelevampaan muotoon. Näin tavoitteet konkretisoituisivat laajemmallekin yleisölle. Mikä olisikaan sen parempi tapa näyttää, että Kokoomusnuoret ovat taas kaksi askelta edellä?