Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että suurista puolueista Keskusta vastustaa kuntakentän kehittämistä, Demarit palvelurakenteen uudistamista ja Kokoomus taas kannattaa molempia. Keskustalle kuntien määrän vähentäminen nykyisestä on kirosana ja demarit vastustavat uusien palvelutuotantomuotojen käyttöönottoa hinnalla millä hyvänsä. Kokoomus taas lähtee siitä, että silloin, kun kuntalaisten veroeuroille voidaan saada parempaa katetta, tulee uudistuksiin tarttua ennakkoluulottomasti.

Olen aiemmin todennut, että pääkaupunkiseudun kuntien mahdollista yhdistämistä vastustavat lähinnä ne, jotka suhteellisesti häviävät siinä eniten (Kokoomus Espoossa ja Demarit Vantaalla). Keskusta tuntuu taas valtakunnallisesti pitävän todella tiukasti kiinni nykyisestä kuntarakenteesta, vaikka se tarkoittaisikin pienempää määrää palveluita suuremmalla verorasitteella. Tähän on varmasti olemassa lukuisia syitä, joista nostan nyt yhden esiin.

Puolueveroa paikalliskannatuksen pönkittämiseen

Suomen kunnat puoluekannatuksen mukaan

Lähde: Kuntalehti.fi

Kuten kuvasta näkyy, Suomessa on valtava määrä kuntia ja näistä kunnista suurin osa on keskustalaisia. Ihan hyvä niin, sillä näinhän kansa on viime kunnallisvaaleissa päättänyt. Se, mitä harva kuitenkaan tiedostaa, on että näissä kunnissa maksetaan luottamushenkilöille palkkioita, joista puolueiden paikallisjärjestö veloittaa niinkutsuttua “puolueveroa”.

Tämän “veron” suuruus vaihtelee suuresti kunnittain, kuten myös luottamushenkilöpalkkioidenkin suuruus vaihtelee. Luottamushenkilöille maksettavat kokouspalkkiot ovat pienimmissä kunnissa muutaman kympin, kun taas suurimmissa kunnista puhutaan jo satasista. Esimerkiksi Vantaalla valtuuston kokouksesta maksetaan valtuutetulle 200 euroa. Tästä summasta maksetaan verot ihan normaalisti ja lisäksi tämä “puoluevero”, jonka suuruus vaihtelee kunnittain muutamasta prosentista kymmeniin prosentteihin.

Tuhansien valtuutettujen luvattu maa

Suomessa on 342 kuntaa, joiden valtuuston koko vaihtelee 13 ja 85 valtuutetun välillä. Näiden päälle tulee vielä lautakunnat ja mahdolliset jaostot, jolloin voidaan todeta, että tässä kunnallispolitiikan ihmemassa on tuhansia kunnallisia luottamushenkilöitä, joista useimmat maksavat puolueveroa Keskustalle.

Näillä rahoilla useimmiten pyöritetään puolueen paikallistoimintaa. Eli vähentämällä kuntien määrää Suomessa, vähennetään samalla luottamushenkilöiden määrää. Suurin häviäjä on Keskusta, koska paineet kuntaliitoksiin normaalisti ovat pienemmät suuremmilla paikkakunnilla.

Joku näsäviisas voisi nyt todeta, että kunnan kasvaessa vaikka kuntaliitoksen kautta, luottamushenkilöiden määrä kasvaa samalla. Totta, mutta ei samassa suhteessa. Esimerkiksi Helsingissä jokaista valtuutettua kohden on noin 4700 kaupunkilaista, kun Karstulassa sama luku on noin 168. Eli pienissä kunnissa on enemmän luottamushenkilöitä suhteessa väestöön.

Bisnestä kansan edun kustannuksella

Keskustapuolue on kuntaliitosten suurin häviäjä, sillä kuntaliitoksissa keskustalaisten kuntien määrä vähenee. Keskustapuolue on lisäksi suurin taloudellinen häviäjä, kun kuntaliitoksia tehtäessä keskustalaisten luottamushenkilöiden määrä vähenee ja samalla heidän suorittamansa “puolueveron” määrä vähenee. Kyseessä on bisnes, joka on kaunopuheissa osa demokratian hintaa, mutta käytännössä suora tulonsiirto veronmaksajilta puolueiden pussiin.

Jos Suomi perustettaisiin tänään, ihmisiä tuskin ripoteltaisiin mahdollisimman tasaisesti ympäri valtakuntaa hallinnoimaan pieniä kuntia, joilta puuttuu keskittymisen mukanaan tuomat synergiaedut. Luonnonmukainen kehitys Suomessakin johtaa siihen, että suomalaiset pakkaantuvat noin kymmeneen suurimpaan kuntaan. Tätä kehitystä Keskusta pyrkii hidastamaan hajasijoittamalla työpaikkoja ties minne ja ja vastustamalla kuntakentän kehittämistä vaikka miten. Ja mikseivät he näin tekisi. Onhan heidän kannatus ja talous tästä osaltaan kiinni.