Aihe: metropoli

336, 100 vai 20? Kuntakenttä kaipaa tulevaisuuden visoita.

Blogi - Kirjoitettu 15.04.2011

Viime päivinä on kohistu Suomen kuntakentästä ja siitä, kuinka monta kuntaa on tarpeeksi. Pääministeri Kiviniemi käski googlettaa, onko oppositiojohtaja Urpilainen sanonut kannattavansa kuntien määrän supistamista sataan. Ja Urpilainen vastasi, etteivät demarit ole koskaan näin linjanneet, vaikka hän itse onkin (ja tämä lausunto löytyy tosiaan sieltä Googlesta).

Hedelmätöntä juupas-eipäs –väittelyä on rasittavaa seurata. Tärkeämpää kuin keskustelu kuntien tarkasta määrästä, on keskustella siitä, onko nykyinen kuntarakenteemme kestämätön vai ei? Minun mielestäni se on.

Vuoden 2011 alussa kuntia on 336, joista kaupunkeja 108. Ongelma ei niinkään ole kuntien määrä, vaan se yksinkertainen tosiasia, että pieneksi silputussa kuntarakenteessa emme pysty tuottamaan tarpeeksi tehokkaasti niitä palveluja, joita asukkaat tarvitsevat.

Tulevaisuus ei kuntien osalta näytä helpolta. Väestön ikääntyminen kasvattaa palveluiden tarvetta samalla, kun heikko tuottavuuskehitys maalaa piruja jo ennestään tiukan kuntatalouden seinälle. Kuntien määrää pitäisi siis merkittävästi vähentää, jotta kuntarajat seuraisivat mahdollisimman hyvin luonnollisten työssäkäynti- palvelualueiden rajoja. Turhaan byrokratiaan ei pidä haaskata resursseja.

Pääkaupunkiseudun kaksi tärkeintä tulevaisuuden kysymystä on, minkälaiset kunnat mahdollistavat kustannustehokkaimman palveluntuotannon ja minkälainen alueen kehittäminen luo parhaat puitteet uusien yritysten syntymiselle?

Metropolista vetoapua koko Suomeen

Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämisestä on väitelty viime kuukausina ahkerasti ja Vantaa jäädytti jo omalta osaltaan kuntaliitosselvityksen. Minun näkemykseni tästä aiheesta lienee jo blogiani aiemmin lukeneille selvä. Kannatan kuntaliitoselvitystä ja uskon, että yhtenäinen metropoli toimisi vetoapuna koko Suomelle. Keinotekoiset kuntarajat eivät estä minua näkemästä metropolin mahdollisuuksia.

Keskustelu metropolista jää junnaamaan useimmiten uhkien maalailuun. Harvemmin pysähdytään aidosti keskustelemaan mahdollisuuksista ja visioimaan yhteistä tulevaisuutta. Nyt keskitymme budjettilukujen vertailun lomassa huutelemaan itsenäisen Vantaan, Helsingin, Espoon ja Kauniaisten perään. Mutta syntyykö uutta, jos ei uskalla ajatella laatikon ulkopuolelta?

Millaisia mahdollisuuksia metropoli meille toisi? Nopeasti summattuna tulee mieleen esimerkiksi yhtenäisemmät liikenneratkaisut, toimivampi palvelurakenne ja vähenevä byrokratia. Tärkein pidemmän aikavälin mahdollisuus lienee kuitenkin alueen kilpailukyvyn ja kansainvälisyyden kasvu, josta pääsisi hyötymään koko Suomi.

Muutos on aina pelottava asia ja sisältää aina riskejä. Kristallipalloa ei ole kenelläkään, ei edes kuntaliitoksen selvityksen tekijöillä. Meillä on kasa uhkia ja mahdollisuuksia, joiden pohjalta voi ryhtyä rakentamaan jotain tai vaihtoehtoisesti pysähtyä paikalleen.

Vantaalaisilta kuntapäättäjiltä loppui rohkeus kuntaliitoksen selvittämiseen jo alkumetreillä, vaikka kuntalaisista suuri osa on liitoksen kannalla. Tarvitsemme seuraavaan hallitusohjelmaan kirjauksen pääkaupunkiseudun optimaalisen kunta- ja palvelurakenteen selvittämisestä sekä ”tiekartan” siihen pääsemisestä. Tämän jälkeen pallo olisi  kunnilla itsellään.

Aiheet: , , ,
Kommentoi

Kuntaliitosvaalit ovat vasta edessä

Blogi - Kirjoitettu 01.02.2011

Eilisessä valtuustossa Vantaa hylkäsi kuntajakolain mukaisen selvityksen Helsingin kanssa. Äänet menivät 45-22. Monista illan aikana kuulleista puheenvuoroista voi päätellä, että 45 valtuutettua vastusti kuntaliitosta, kun taas 22 kannatti sen selvittämistä. Minulle nämä ovat ainakin eri asioita.

Kuntaliitoskeskustelu tuskin jää tähän. Valtuuston päätös varmisti vain, ettei nyt istuva valtuusto tee asiasta päätöstä. Vaikka olen päätöksestä pettynyt, oli siinä jotain hyvääkin.

Nyt istuvat valtuutetut on valittu viime kunnallisvaaleissa, jotka eivät millään mittapuulla olleet kuntaliitosvaalit. Monet nykyisistä valtuutetuista ovat tulleet valituiksi riippumatta heidän kannastaan kuntaliitokseen tai edes sen selvittämiseen. Voisin kuvitella, että seuraavissa kunnallisvaaleissa kuntaliitokseen suhtautuminen tulee painamaan aikaisempaa enemmän äänestyspäätöksiä tehdessä. Edessämme saattaa olla ensimmäiset todelliset kuntaliitosvaalit

Alla on eilen valtuustossa pitämäni puheenvuoro, joka ei näköjään onnistunut riittävästi teroittamaan, mistä päätöksessä todellisuudessa oli kyse.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät vantaalaiset.

Tämän päivän keskustelua kuunneltuani on kovin vaikea muistaa, mistä täällä tänään päätetään. Niin uskottavasti meille on täällä kerrottu nyt toteutettavan kuntaliitoksen mukanaan tuomista haitoista.

En lähde tässä kumoamaan näitä väitteitä, enkä myöskään lähde teille kertomaan, mitä hyvää liitos toisi tullessaan. Nimittäin totuus on se, ettei yksikään tänään tässä salissa olevista voi vielä tietää mahdollisen kuntaliitossopimuksen sisältöä. Ei yksikään. Ei siinä mitään, minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, jotta voisin tehdä asiasta päätöksen.

Jo tehty HeVa-selvitys on antanut meille paljon hyvää, mutta ennen kaikkea se on opettanut meille, että kuntaliitoksen hyödyt ja haitat riippuvat tasan siitä, miten tuo kuntaliitos toteutettaisiin.

Selvityksessä havaitut edut ja haitat on esitetty pitkälti uhkina ja mahdollisuuksina. Siis asioina, jotka saattavat mahdollisesti tapahtua. Me tarvitsemme tiedon siitä, miten nuo uhat voitaisiin välttää ja mahdollisuudet hyödyntää. Vasta tämän tiedon perusteella voimme tehdä päätöksen varsinaisesta liittämisestä.

Hyvät vantaalaiset, minulta kysytään toistuvasti kantaani Helsingin ja Vantaan kuntaliitokseen. Ja toistuvasti olen joutunut näille kysyjille vastaamaan, että en tiedä. En ole varma. Se riippuu täysin siitä, miten tuo liitos toteutettaisiin.

Kaupungin lakimies on täällä osuvasti käyttänyt paritalovertausta kuvaamaan nyt käsillämme olevaa päätöstä. Täytyyhän se myöntää: päätös paritalon rakentamisesta on helpompi tehdä, jos on jonkinnäköinen suunnitelma tulevasta paritalosta. Nyt sitä suunnitelmaa ei ole, mutta me Mäkisen esitystä kannattavat haluamme sen tehdä. Itse paritalossa olisi varmasti mukava asua, mutta tuon asumisen mielekkyys riippuu täysin paritalosta: siis siitä, kuinka monta ikkunaa ja kerrosta talossa on ja mitkä ovat materiaalivalinnat.

Olkaa itsellenne rehellisiä ja tehdään selvitys nyt, jotta todella tiedetään, kannattaako meidän tehdä kuntaliitos vai ei. Olkaa itsellenne rehellisiä. Muuta en teiltä tänään pyydä.

Aiheet: , , ,
Kommentoi

Metropolikeskustelu on paikallaan polkevaa väittelyä (VS 12.1.11)

Blogi - Kirjoitettu 13.01.2011

Helsingin ja Vantaan kuntaliitoksesta käytävä keskustelu käy kuumana, mutta puheenvuoroissa ei ole kummemmin esitetty näkemyksiä siitä, mitä kaikkea kannattaa yhdistellä ja miltä osin kuntien välinen kilpailu kannattaa säilyttää. Koko metropolikeskustelu onkin vääntynyt paikalleen polkevaksi juupas-eipäs-väittelyksi.

Toivon, että pääkaupunkiseudun kunnat yhdistetään yhdeksi metropoliksi, mutta mielestäni tässä keskustelussa on tärkeämpää pohtia, millainen tuleva metropoli olisi ja miltä osin yhdistäminen toteutetaan.

Jotta voidaan varmistaa eheän yhdyskuntarakenteen syntyminen, uudelle metropolivaltuustolle tulisi antaa päätösvalta koko aluetta koskevissa asioissa, kuten maankäyttö, asuminen ja liikenne.

Toisaalta on kuntalaisten etu sekä tehokkuuden edellytys, että pääkaupunkiseudulla asuvat voivat kilpailuttaa asuinpaikkansa veroprosentin ja palveluiden tason perusteella. Tämän voisivat hoitaa kaupunginosakohtaiset noin 100 000 asukkaan alueiden mukaan rajatut kaupunginosavaltuustot, jotka tekisivät ihmistä lähempänä oleviin asioihin liittyvät päätökset.

Tarkoitus ei ole lisätä byrokratiaa, vaan pikemminkin vähentää sitä. Vantaallahan on jo aluetoimikunnat, jotka voitaisiin korvata uudessa suurkunnassa kahdella kaupunginosavaltuustolla.

Valitettavasti pääkaupunkiseudun päättäjät ovat viime vuosina aika tehokkaasti osoittaneet oman kyvyttömyytensä järkevään metropolin rakentamiseen. Koska toimivan metropolin ja tarvittavien kuntaliitosten syntyminen vapaaehtoispohjalta näyttää epätodennäköiseltä, on metropolin luomisesta saatava kirjaus seuraavaan hallitusohjelmaan.

________________________________________________________

Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa (VS 12.1.11)

Aiheet: , ,
Kommentoi

Metropolipolitiikka on koko Suomen asia

Blogi - Kirjoitettu 21.09.2010

Luin tänään Kauppalehdestä (KL 21.9.) Janne Pöystin oivallisen kirjoituksen siitä, kuinka pääkaupunkiseudun kunnat tulisi kaikki liittää yhteen. Nyt kun Helsinki-Vantaa selvityksen raporttien tulokset alkavat valjeta, on yhä useamman pääkaupunkiseudun päättäjän suusta kuultu aikaisempaa epäilevämpää sävyä mahdollisesta liitoksesta.

On totta, että kulurakenteissa on merkittäviä eroja ja mahdollinen kuntaliitos pelottaa monia, mutta näin tärkeän asian kanssa ei pitäisi jäädä tuijottamaan omanapaisesti oman kunnan lyhytaikaista etua. Kyse on nyt koko Suomen hyvinvoinnista.

Raporttien mukaan Helsingin ja Vantaan kuntaliitos voi lisätä kuluja sadalla miljoonalla tai säästää niitä kolmesadalla miljoonalla, mikä vain todistaa sen, että kuntaliitoksen toteuttamistapa on lähes yhtä tärkeä kysymys, kuin kuntaliitos itsessään.

Epäilen, että pääkaupunkiseudulta löytyy riittävästi poliittista tahtoa neljän kunnan yhdistämiseen. Kuten Pöysti kirjoituksessaan, minäkin toivon, että eduskuntavaaleissa nähdään metropolin merkitys koko Suomelle ja että siitä saataisiin merkintä hallitusohjelmaan. Asian etenemistä ei haittaisi, jos muutkin kuin pääkaupunkiseudun poliitikot pitäisivät meteliä aiheesta.

Alla Janne Pöystin mainio kirjoitus aiheesta. Artikkelia ei löydy Kauppalehden nettisivuilta kuin digilehdestä, joten sain toimittajalta luvan liittää sen kirjoitukseeni.
___

Espoo ja Kauniainen saatava mukaan Suur-Helsinkiin

Tiistai 21.9.2010, Kauppalehti, Pääkirjoitus, sivu 3

Kolumni Viime viikolla Helsingin seudun kauppakamari julkisti kyselyn, jonka mukaan 83 prosenttia kamarin jäsenyrityksistä haluaisi liittää pääkaupunkiseudun kuntia yhteen. Yritysten ensisijainen toive olisi yhdistää kaikki neljä kuntaa – Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa.

Kuntien yhdistyminen näyttää jäävän kuitenkin alkuvaiheessa vain Helsingin ja Vantaan asiaksi. Jos vastahakoinen Espoo ja sen sisään rakentunut Kauniainen jäävät myös jatkossa uudesta Suur-Helsingistä sivuun, lopputulos on pahasti epäonnistunut.

Helsingin seudun, mutta myös koko Suomen kilpailukyvyn kannalta kaikkien neljän kaupungin yhdistyminen on aivan välttämätöntä. Tarkastellaan asiaa sitten hallinnon, maankäytön tai liikennejärjestelyjen kannalta, nykyinen kuntajako on tullut tiensä päähän.

Valitettavasti liikkeellä ollaan ainakin 30 vuotta liian myöhään. Ilman Espoota länsimetro ulottuisi jo Matinkylään asti. Ja jos Helsingin maalaiskunnasta ei olisi ideoitu Vantaata, Helsingin lentokentälle pääsisi nyt junalla.

Kuntapäättäjät saavat lokakuussa eteensä selvityksen muiden maiden metropolimalleista. Papereihin kannattaisi tutustua ennakkoluulottomasti. Varsinkin Espoossa on syytä katsoa peiliin. Ei ole kovin uskottavaa vaatia Suomeen ensin sataa kuntaa ja sitten jääräpäisesti vastustaa oman kunnan liittämistä metropolialueeseen.
Kuntien yhdistäminen ei tule olemaan helppoa. Tämä nähtiin viimeksi Päijät-Hämeessä, missä kaikki muut alueen kunnat paitsi Lahti vastustivat Suur-Lahden muodostamista.
Pieksämäellä lähialueen kunnat harasivat muutama vuosi sitten Pieksämäkeen liittymistä vastaan aina siihen asti, kunnes pikkukunnat keksittiin liittää ensin Pieksämäen maalaiskuntaan ja vasta sitten sovittiin yhdistymisestä kaupungin kanssa.

Jos pääkaupunkiseudun kuntaliitoksista ei pystytä päättämään ensi keväänä valtuustosaleissa, hanke siirtynee hallitusohjelmaan. Toivottavasti uusi hallitus on yhtä määrätietoinen Suur-Helsingin muodostamisessa kuin Vanhasen hallitus oli Sipoon lounaiskolkan liittämisessä Helsinkiin. Ei silloinkaan käyty asiaa sipoolaisilta kysymässä.

Janne Pöysti
janne.poysti(a)kauppalehti.fi

Aiheet: ,
Kommentoi

Parempaa joukkoliikennettä pääkaupunkiseudulle

Blogi - Kirjoitettu 21.09.2010

Huomenna keskiviikkona 22.9. vietetään Suomessakin kansainvälistä autotonta päivää, jonka tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä yksityisautoilun ongelmista ja puffata joukkoliikennettä. Valitettavan usein päättäjät kannustavat julkisen liikenteen käyttöön rajoittamalla tai vaikeuttamalla autoilua.

Joukkoliikenteen käytön kannustaminen on kuitenkin täysin eri asia kuin yksityisautoilun vaikeuttaminen. Siitä ei päästä mihinkään, että joukkoliikenteellä on lähes poikkeuksetta suurempi kuljetuskapasiteetti kuin henkilöautoilla. Tämä on se perustavanlaatuinen syy, miksi joukkoliikenteen käyttöön tulee kannustaa, sillä ympäristöystävällisyys tulee mukaan kuvioon vasta riittävän korkealla täyttöasteella.

Pääkaupunki tarvitsee joukkoliikennettä, joukkoliikenne tarvitsee vetovoimaa

Toimiva metropoli tarvitsee toimivaa joukkoliikennettä. Ilman raide- ja bussiliikennettä työmatkamme venyisivät mahdottomiksi ruuhkan takia. Parantamalla joukkoliikenteemme toimivuutta ja laatua, teemme siitä oikeasti miellyttävän valinnan, jota on mukava käyttää.

Hinta-laatu suhteen parantaminen kiteytyy kolmeen tekijään: nopeuteen, käyttömukavuuteen ja hintaan.

Nopeampaa joukkoliikennettä

Aikaisemmin olemme tottuneet ajattelemaan, että paras bussiyhteys on se, joka vie ilman vaihtoja suoraan paikasta A paikkaan B. Tällä filosofialla toteutettu bussiverkosto on väkisinkin tehoton, ainakin nopeuden suhteen. Kiertämällä jokaisen asuinalueen ja korttelin kautta ennen päätepisteeseen suuntaamista, käytetään se aika ja kenties enemmänkin, mikä omalla autolla olisi matkaan mennyt. Onneksi tuleva linjastouudistus on pureutumassa juuri tähän ongelmaan, ainakin Vantaalla.

Uudistuksessa bussiliikenne muutetaan syöttöliikenne-pohjaiseksi, jolloin voidaan puolittaa monien linjojen matka-aika, kun kustakin kaupunginosasta lähtee vain yksi syöttölinja, josta voi sitten vaihtaa seuraavaan linjaan linjojen solmukohdassa. Vuorovälejä tihennetään ja liityntäliikenne sovitetaan niin, ettei loskassa tarvitse pahemmin palella.

Mukavuutta & vaivattomuutta

Miellyttävä joukkoliikenne on kilpailukykyinen vaihtoehto omalle autolle. Nykyisin bussi- ja juna-asemien turvattomuus saa pahimmillaan ihmiset välttämään joukkoliikenteen käyttöä. Vaarallisimpien asemien yhteyteen voitaisiin varata poliisille taukotiloja tai muutoin lisätä vartioinnin määrää.

Itse matkalla mukavuus kärsii usein hyödyllisen tekemisen puutteesta ja iltaisin epäsiisteydestä. Kaikkiin pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineisiin tulisi saada langattomat verkot käyttöön, jotta aamun uutiset ehtisi lukea tai työt aloittaa jo työ- tai koulumatkalla. Lisäksi liikennevälineiden siivousta tulee lisätä varsinkin ilta- ja viikonloppuliikenteessä.

Uusi kevyempi hinnoittelumalli

Nykyinen hinnoittelumalli kaipaa myös uudistusta.  Yhden pysäkin väli nostaa kohtuuttomasti matkan hintaa silloin, kun tulee kuntaraja ylitettyä. Tekstiviestimaksaminenkin toimii vain lähinnä Helsingin raideliikenteessä ja sen syöttölinjoilla.

Tulevaisuuden liput pitäisi voida maksaa laajemmin kännykällä ja tunnin lipun sijaan hinnoittelun perusyksikkö voisi olla vartti. Matkan pituuden perusteella tiedät, monenko vartin lippu pitää tekstarilla tilata ilman, että tarvitsee maksaa sen kummempia seutulisiä metropolin sisällä.

Tälläinen hinnoittelu lisäisi kysyntää nopeimmilla reiteillä ja loisi todellista painetta entistä nopeammin toimivien joukkoliikennemuotojen kehittämiselle. Lisäksi ratojen ja pääväylien varressa asumisesta tulisi entistä houkuttelevampaa, mikä kannustaisi kaupunkirakenteen tiivistämiseen, joka on ympäristön kannalta usein paras vaihtoehto.

Joukkoliikenne ei itsessään aina ole ympäristöystävällisin vaihtoehto, vaikka reittiopas muuta väittäisikin. Keskittymällä sen kehittämiseen muiden liikennemuotojen vaikeuttamisen sijaan, voidaan siitä tehdä aidosti paras valinta useammille ihmisille. Korkealla käyttöasteella ympäristökin kiittää.

Aiheet: , , ,
Kommentoi