Opiskelijajärjestöt kampanjoivat tänään voimakkaasti opintotuen indeksiin sitomisen puolesta. Seuraan parhaillani itsekin Narinkkatorilla kampanjastarttia, vaikken olekaan aivan varma pelkästään tämän tavoitteen riittävyydestä.

Syy on yksinkertainen. Opintotuen sitominen indeksiin on poliittisesti melko helppoa. Paljon helpompaa kuin opintotuen uudistaminen kannustavampaan suuntaan. Uhkana on, että opintotuki sidotaan indeksiin sellaisenaan ilman, että tukijärjestelmään tuodaan lainkaan kannustavampia elementtejä.

Indeksiin sitominen myös sitoo pienen opintotukemme pysyvästi pieneksi. Sitomisen jälkeen voi olla hankalampaa pyytää opintorahaan normaalia suurempia korotuksia, kun vastaus voi helposti olla: “Miksi opintotukeen tulisi tehdä korotus, jos muutkin indeksiin sidotut tuet nousevat vain sen indeksin verran?”

En toki tyrmää tämänpäiväistä tavoitetta täysin. On ihan ok, jos nykyiset opiskeluajan opintorahat ja asumistuet (yhteensä noin 34 000 euroa per opiskelija) halutaan sitoa indeksiin,  kunhan tuon summan voi saada käyttöön lyhyemmässä ajassa kuin 70 kuukaudessa. Näin ahkerammille opiskelijoille voitaisiin taata mahdollisuus täysipäiväiseen opiskeluun, opintotuki olisi kannustava ja samalla vieläpä indeksissä.

Indeksiin sitominen on varsin hyvä tavoite, jos se tehdään opintotuen kehittämisen viimeisenä vaiheena, ikään kuin loppusilauksena. Tästä ajattelin keskustella Narinkkatorilla myös opiskelijajärjestöjen kanssa.

Opintotukijärjestelmällä on kaksi päätarkoitusta: opiskeluajan toimeentulon turvaaminen ja valmistumiseen kannustaminen. Valitettavasti nykyinen järjestelmä ei tue kumpaakaan tarkoitusta. Jotta opintotuki palvelisi sille asetettuja tavoitteita, se on järjestettävä uudelleen.

Työllisyyttä ja talouskasvua opetusministeri Henna Virkkusen johdolla pohtinut Kokoomuksen ministerityöryhmä, julkisti loppuraporttinsa kaksi viikkoa sitten. Työryhmä on visioinut kannustavampaa opintotukea mm. seuraavalla tavalla:

“Opintotukimallista on tehtävä kannustava siten, että kolme ensimmäistä vuotta opintotuki on opintorahapainotteinen ja tästä eteenpäin opintolainapainotteinen.”

Virkkusen avaus on mielenkiintoinen, muttei yksityiskohdiltaan vielä kovin informatiivinen. Siitä ei käy tarkasti ilmi, mikä voisi olla opintotuen suuruus missäkin vaiheessa opiskelua. Nykyinen opintotukihan ei nimittäin ole suuruudeltaan sellainen, että se mahdollistaisi täysipäiväisen opiskelun suurissa kaupungeissa, eikä välttämättä pienemmissäkään. Eikä sen rakenne kannusta millään tavalla valmistumaan nopeasti, koska ahkerasti opintopisteitä takova opiskelija saa saman verran tukea, kuin silloin tällöin luennoilla käyvä bilehilekin.

Opintotuen suuruus riippuvaiseksi opiskelutahdista

Nykyisin opintotuki muodostuu opintorahasta, asumislisästä, opintolainan valtiontakauksesta sekä opiskelijoiden ateriatuesta, jota maksetaan suoraan yrittäjille. Opintorahaa maksetaan enintään 70 kuukaudelta, riippumatta siitä, valmistuuko 35:ssä vai sadassa kuukaudessa.

Ensinnäkin byrokratian ja paperinpyörittämisen vähentämiseksi, opintoraha ja asumistuki on yhdistettävä yhdeksi, yleiseksi opintotueksi.

Toiseksi, tämän tuen suuruuden on riiputtava opiskelutahdista. Tämä voitaisiin toteuttaa vaikka siten, että nykyisen 70 kuukauden tuen voisi saada käyttöön siinä ajassa, kuin sen tarpeelliseksi näkee. Ne, jotka eivät valmistu lainkaan, maksaisivat saamansa tuen takaisin.

Jos siis haluaisin valmistua nopeasti ja ahkeroisin opintoni 35:ssä kuukaudessa, opintotukeni suuruus olisi nykyiseen verrattuna kaksinkertainen. Julkista rahaa ei kuluisi enempää, mutta nopea valmistuminen tulisi nykyistä houkuttelevammaksi ja mikä tärkeintä, täysipäiväinen opiskelu tulisi taloudellisesti mahdolliseksi myös suurissa kaupungeissa.

Samalla ne, jotka haluavat työskennellä opintojen lomassa ja valmistua kenties hitaammin, voisivat nostaa nykyistä vähemmän tukea kuukaudessa, mutta työskennellä samalla.

Opintolainan pitäisin ennallaan, sillä sen houkuttelevuus riippuu siitä, millaiset näkymät työllistymiselle kyseisellä alalla on. Niin kauan kuin opetusministeriö ei mitoita aloituspaikkoja suhteessa jokaisen alan työllisyystilanteeseen, ei mielestäni nykyistä lainamallia kannata muuttaa.

Opintotukijärjestelmä tulee varmasti vaalien jälkeen uudistumaan ainakin jossain laajuudessa. Keskustelua uudistuksesta ja sen mahdollisista variaatioista on käytävä aktiivisesti, jotta sen vaikutukset olisivat aikaisempaa positiivisemmat.