Kaikki julkiset palvelut pitäisi Suomessa saada yhdeltä luukulta. Sen luukun tulisi olla läppäri. Hiljattain avautunut Suomi.fi -portaali on avaus oikeaan suuntaan, mutta ei poista vielä todellista ongelmaa: julkisen sektorin kyvyttömyyttä irtautua paperinpyörittelystä.
Suomi.fi on nettisivu, jolta löytyy tietoa ja “käyttöohjeet” lähes kaikista julkisista palveluista. Sivusto on suuri harppaus julkisen sektorin ajattelussa, mutta pieni askel (jos varsinainen askel ollenkaan) tietotekniikan hyödyntämisessä. Kyseessä on kuitenkin linkkilistaussivu, jollaisen voi tehdä kuka tahansa. Lisäksi täytyy myöntää, että Google on tehnyt näistä sivuista pitkälti tarpeettomia jo ajat sitten.
Suomi.fi:n kautta pääsen Kelan sähköiseen palveluun, jossa voin esimerkiksi täyttää opintotukihakemukseni netissä. Täytettyäni hakemukseni sähköisesti joudun palauttamaan liitteet Kelaan vanhoina kunnon paperiversioina. Soitan heille ja kysyn, että voinko palauttaa liitteeni esimerkiksi PDF -muodossa sähköpostilla. En voi.
Miten on lääkäriajan varaamisen kanssa? Suomi.fi:stä pääsen kotikuntani verkkosivuille, jossa kerrotaan puhelinnumerot ajanvarausta varten. Soitan kokeillakseni. Päädyn jonottamaan. Uudesta nettisaitista huolimatta julkisten palveluiden perusongelma on edelleen tallella: ne ovat yksityistä vuosikymmenen jäljessä.
Havainnollistaakseni tätä, googlaan “mehiläinen” ja hakutuloksissani heti toisena on suora linkki heidän internet-ajanvaraukseensa. Ei puheluita, ei jonottamista Duran Duranin tahtiin, vaan asiaani erikoistuneen lääkärin varaaminen omalla koneella, oman Spotify-soittolistan soidessa taustalla.
Ongelma ei jää pelkästään terveyspaveluihin. Julkinen sektori on täynnä vastaavanlaisia esimerkkejä kyvyttömyydestä seurata omaa aikaa. Välillä tuntuu siltä, maksamme veroja Stockmannin hinnoilla, mutta saamme Tarjoustalon palvelut. En syytä tästä terveyskeskuksissa tai päiväkodeissamme työskenteleviä ihmisiä. Syyn täytyy olla jossain syvemmällä, muuten ongelma ei vaivaisi lähes koko julkista sektoria.
Kuvittelemme usein, että julkisten palveluiden laatu on suoraan riippuvainen niihin kipatun rahan määrästä. Todellinen ongelma lienee se, että julkiset palvelut ovat suojassa kilpailulta, jolloin ne vain hoitavat ovesta sisään tulevien ihmisten ongelmia määrärahojen puitteissa. Keskenään kilpailevat yksityiset palveluntarjoajat joutuvat tarjoamaan jokaiselle asiakkaalleen niin hyvää palvelua, että tämä tulee samaan paikkaan jatkossakin. Muutoin edessä olisi asiakaskato ja konkurssi.
Palvelut tulisi nykyaikana tavoittaa kotikoneelta, ilman että meidän tulee kömpiä auraamattomien lumikasojen yli virastoon, joka on mennyt kiinni samaan aikaan, kun pääsimme töistä. Vaikka palveluiden sähköistäminen on vain jäävuoren huippu niiden laadun parantamisessa, on se hyvä esimerkki julkista sektoria vaivaavasta motivaatio-ongelmasta.
Yhdenkään suomalaisen ei pitäisi kärsiä kilpailun puutteen aiheuttamasta huonosta ja kalliista palvelusta. On täysin edesvastuutonta vältellä kilpailua ideologisista syistä, samaan aikaan kun ihmiset seisovat jonoissa. Ansaitsemme yhdeltä luukulta saatavat, ihmisläheiset ja parhaat mahdolliset palvelut, jos ei muuten, niin sitten yksityistämällä tai kilpailua lisäämällä.
