Aihe: palvelut

Palvelujen tehostaminen 2000-luvulle

Useimmiten, kun Suomessa puhutaan palvelujen tehostamisesta, puhutaan nykyisen tekemisestä vähemmillä resursseilla. Vasemmisto kategorisesti tulkitsee tämän massairtisanomisiksi ja jaksaa vielä muistuttaa, että Suomessa palvelut tuotetaan varsin edullisesti muihin maihin nähden. Hallintorakenteemme maksaa kuitenkin enemmän kuin soisi, eikä tulevaisuudessa voi täyttää jokaista eläköityvää paikkaa yksi yhteen.

Suuret ikäluokat ovat astumassa eläkkeelle ja huoltosuhteemme heikkenee väkisinkin. Tähän on syytä sopeutua jatkossa. Suomi on vieläpä niin haja-asuttu yhteiskunta, että kaikkialle yhtä laadukkaiden ja kaiken kattavien palveluiden pystyttäminen tuntuu utopialta. Toimenpiteitä tarvitaan, kun lisäksi otetaan huomioon valtion lähivuosina kasvava velkataakka. Keskustelun velloessa verojen korotuksissa ja massiivisissa menoleikkauksissa, on palvelujen kehittäminen jäänyt varjoon.

Palveluita voi ja tulee kehittää, jotta voisimme karsia kustannuksia karsimatta kaikkia palveluita. Esimerkiksi tietoteknologia tarjoaa meille loistavat puitteet uudenkaltaiselle palveluinnovoinnille.

Erilaisten etäpalvelujen kehittäminen tuleekin olemaan keskeisessä asemassa tulevina vuosina. Kuten valtiovarainministeriön ylijohtaja Silja Hiironniemi toteaa kolumissaan: nykyisin vain murto-osa jo tiedossakin olevista mahdollisuuksista on oikeassa työkäytössä.

Eikö omalääkäri tai terveydenhoitaja voisi päivystää netissä ja antaa tarvittavat hoito-ohjeet? Pitääkö vieläkin asiakirjoja täytellä käsin vain, jotta joku tehtävään palkattu voisi ne sitten erikseen lyödä koneelle? Miksi kantaa koulukirjoja, kun voi kantaa kannettavaa?

Kaikki edelliset ovat kysymyksiä, jotka herättelevät ajatuksia tulevaisuudesta. Valtaosa yrityksistä ja ihmisistä on jo siirtynyt mahdollisimman täysipainoiseen netin hyödyntämiseen, mutta jostain syystä julkisen sektorin kanssa vielä asioidaan useimmiten kuten Kekkosen aikaan. Tietenkään kaikkea ei voi “etäistää”, mutta kun suuret ikäluokat ovat vielä suurimmilta osin työelämässä ja sen vuoksi hallitsevat tietokoneiden ihmeellisen maailman, on viimeistään aika alkaa edistää erilaisten etäpalveluyiden käyttöönottoa.

Onneksi sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma on käynnistynyt ja voi vain toivoa, että se yllättäisi positiivisesti. Kunnanvaltuustotkin palailevat hiljalleen kesätauoilta, joten ei muuta kuin hieman enemmän 2000-lukua kehiin kunnissa, veronkorotukset kun eivät ole se nappiratkaisu.

Vantaan Kokoomus valitsi syyskokouksessaan Markku Weckmanin puheenjohtajakseen vuodelle 2009. Kausi on Weckmanille jo seitsemäs. Tulevan vuoden haasteet liittyvät lähinnä eurovaaleihin ja järjestötyöhön, joten aivan mahdoton ei herran viimeisestä vuodesta tule.

Samaisen kokouksen julkilausumaksi hyväksyttiin Vantaan Kokoomusnuorten näkemys palvelusetelien käytön laajentamisesta. Hyvä niin.

Vantaan Kokoomuksen syyskokouksen lisäksi tätä viikkoa värittää Kokoomuksen Nuorten Liiton liittokokous, joka pidetään tänä viikonloppuna Helsingissä. Olen Uudenmaan kokoomusnuorten ehdokas Kokoomusnuorten liittohallitukseen, jossa olen jo tämän kuluneen vuoden aikan vaikuttanut. Odotan monella tapaa mielenkiintoista liittokokousta, vaikka aloitteita tuli näin vaalivuonna odotetusti normaalia vähemmän.

Toivon, että esitykseni siviilipalveluksen tulevaisuudesta tulee viralliseksi kannaksemme, jota alamme jatkossa ajaa eteenpäin.

Sain tänään kotiini erään ehdokkaan vaalimainoksen, jossa todettiin, ettei terveyspalveluita saa yksityistää. Ei minunkaan mielestäni, totesin. Mainoksesta löytyi onneksi kyseisen ehdokkaan puhelinnumero ja päätin soittaa hänelle.

Kiitin esitteestä ja kysyin, että tietääkö hän mitä yksityistäminen tarkoittaa, johon hän vastasi: “että se on sitä, kun ostetaan palvelut ulkopuolelta”. Kerroin hänelle, että tällöin on kyse ulkoistamisesta, joka on aivan eri asia. Ehdokas ystävällisesti pyysi anteeksi virhettään ja totesi, että pyrkii valitsemaan terminsä tarkemmin jatkossa.

Harmillista, etteivät ehdokkaatkaan välttämättä itse tiedä, mitä he kannattavat tai vastustavat. Jokaisella on varmasti aiheita, joista heillä ei ole oikeastaan omaa kantaa tietämättömyyden vuoksi, mikä on ihan ymmärrettävää – ei kukaan voi olla kaikesta perillä ja omata asiasta kuin asiasta perinpohjaista tietoa. Toivottavaa olisi, että sellaiset aiheet, joista ehdokkaat eivät aivan ole perillä, eivät nousisi kärkiteemoiksi. Muutenhan päätöksiä tehdään tietämättä, mistä päätetään.

Osa ehdokkaista varmasti tietää, mistä puhuu, mutta sanavalinnat ovat tällöin joillain heistä tarkoituksella vääristeleviä.

Äänestäjillä on muutenkin haasteita löytää oma ehdokkansa satojen muiden joukosta, poliitikkojen ei tarvitse tehdä tästä valinnasta enää vaikeampaa puhumalla eri asioista, mitä oikeasti tarkoittavat.

Otakantaa.fi-sivustolla on avattu keskustelu kirjastojen tulevaisuudesta.

Linkki:

Mitä palveluja sinä odotat saavasi tulevaisuuden kirjastosta?

Minulle kirjastot ja niiden toiminnan kehittäminen on noussut yhdeksi tärkeäksi teemaksi näissä vaaleissa. Kävin luonnollisesti kommentoimassa ja olin kovin ilahtunut, että asiasta puhutaan. Toivon, että keskustelu sivustolla tulee olemaan vilkasta ja värikästä. Ja että tästä keskustelusta olisi jatkossa hyötyä siinä suhteessa, että kirjastojen kehittämistä todella pohdittaisiin.

Langattomat yhteydet kirjastoihin

Mikä on kirjastojen tehtävä nykyään? Entäpä käyttöaste?

Useimmilla nuorista on nykyään kannettava tietokone. Eikä ihme, ovathan ne niin käytännöllisiä. Tavallisten ja miniläppärien lisääntyessä langattomia palveluita tarjotaan yhä useammassa paikassa. Erilaiset kahvilat ja ruokapaikat alkavat useimmiten olemaan langattoman nettiyhteyden piirissä.

Vantaan kaupunki on kuitenkin jäänyt tässä kehityksessä jälkeen. Kirjastoissamme on perinteisesti pari internetpäätettä, joissa voi laskuja maksaa ja surffata, jos ei omista nettiä kotona. Pari päätettä ei riitä mitenkään palvelemaan kaikkia halukkaita ja mahdollisia asiakkaita. Kirjastoihin pitää saada langattomat netit ja lisää lukusalien kaltaista rauhaisaa oleskelutilaa.

Uudistus olisi osa kirjastojen koko konseptin uudistamista. Miksi lukea lehdet paperisina, kun ne voi lukea myös netissä? Samalla on helppo ottaa osaa uutisten ympärillä vellovaan keskusteluun. Kirjastot, joissa olisi langaton laajakaistayhteys, paljon surffailutilaa ja mahdollisuus ostaa hieman kahvia tai evästä, palvelisivat moderneja tarpeita nykyistä paremmin.

Tällöin esimerkiksi joidenkin alojen pienyrittäjät eivät välttämättä tarvitsisi kalliitta liiketiloja työnsä tekemiseen. Lisäksi opiskelijat ja koululaiset viihtyisivät kirjastoissa lukien mukavammin ja nuoret voisivat viettää enemmän aikaa kirjastoissa. Tämä olisi toivottua aikoina, jolloin nuorten lukuinnostuksen hiipumisesta ollaan huolissaan.

Kirjallisuus on kulttuuria, mutta niin on internetkin. Tämä seikka on nyt vain osattava tunnustaa ja sen eteen on toimittava. Suurten kirjastojen ylläpito ei ole tarkoituksenmukaista, jos käyttöaste jää liian matalaksi.