Aihe: taantuma

Valtiosihteeri Ilkka Oksala kuvaili Kokoomuksen vuoden 2003 itsetutkiskelua viime sunnuntain Hesarissa (HS 16.8.2009), todeten, että puolueen pitää olla “muutakin, kuin talouden ja maanpuolustuksen osaaja”. Olen Oksalan kanssa täysin samaa mieltä.

Talous- ja puolustuspolitiikka ovat perinteisesti olleet Kokoomuksen vahvuusalueita ja hyvä niin. Ne eivät kuitenkaan saa jättää esimerkiksi koulutus- ja ympäristöpolitiikkaa varjoonsa. Monella kokoomuslaisella ja etenkin kokoomusnuorella on selkeä näkemys siitä, kuinka maanpuolustus pitää järjestää ja millaisia talouspoliittisia ratkaisuja on hyvä tehdä. Harvempi enää näkee koulutusjärjestelmämme keskeisiä kehittämistarpeita tai osaa yhdistää teknistyneen ympäristökeskustelun jokapäiväiseen arkeen.

Jos Kokoomusnuorissa kasvaa pelkästään hyviä talousosaajia ja puolustuspolitiikan tekijöitä, on vaara, että pian on puolueella edessään vuoden 2003 toisinto.

Tästä syystä on aika ulottaa poliittinen fokus lamanjälkeiseen aikaan. Väestön ikääntyminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja mm. monikulttuurisuuden kasvu ovat tosiasioita, jotka tiedämme jo tänään ja joista pitäisi luoda aktiivista ja kauaskantoista keskustelua. Nämä asiat koskettavat sitä Suomea, jossa lapsemme kasvatamme, siksi meillä on vastuu näiden haasteiden esiinnostamisessa.

Puolueen on pakko painottaa päivänpolitiikkaa, mutta meillä kokoomusnuorilla on mahdollisuus visioida huominen, tehkäämme se siis. Tulevaisuuden visiointi ei saa jäädä laman jalkoihin.

Sak toimii palkansaajaa vastaan

Sak:n uusi puheenjohtaja Lauri Lyly ennätti jo pikaisesti valintansa jälkeen ilmoittaa, että Sak ei tule hyväksymään palkanalennuksia ja pitää muutenkin jo tapahtuneita irtisanomisia ylilyönteinä.

Suomi on erittäin vientiriippuvainen maa, mikä tarkoittaa sitä, että jos vienti ei vedä niin työn tarve vähenee väkisinkin. Vaihtoehtoja palkanalennuksille ja irtisanomisillekin toki löytyy – yrityksemme voivat ottaa niin paljon takkiin, että toiminta on kokonaan lopetettava. Tätäkö Sak todella toivoo?

Jos kysymme keneltä tahansa nyt irtisanotulta, että palaisiko hän töihin pari sataa pienemmällä palkalla, niin moni lähtisi varmasti takaisin töihin. Asuntolainaa vaan kun on helpompaa maksaa vaikka 90-prosenttisella palkalla. Tilapäiset palkanalennukset ovat se ratkaisu, jota kansakuntamme nyt tarvitsee, edellyttäen, että niistä voidaan työpaikoilla sopia. Ne hyödyttäisivät niin palkansaajia kuin yrityksiäkin ja täten koko Suomea.

Sak:lle tämä loistoratkaisu ei kuitenkaan käy. Suurena ja “mahtavana” sen on vaikea nöyrtyä. Tuntuukin siltä, että työntekijän asemaakin tärkeämpää Sak:lle on se on oma asema yhteiskunnassa, vai miksi veronvähennettyjä jäsenmaksuja virtaa poliittisille puolueille tai oikeastaan vain osalle niistä?