Kansainvälinen naistenpäivä täyttää tänään 100 vuotta. Tämä päivä muistuttaa meitä niin oman elämämme merkittävistä naisista kuin sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Suomalaisnaisten tasa-arvo on vuosikymmenten aikana saavuttanut monia merkittäviä etappeja, mutta yksi asiaa puhuttaa myös tämän päivän Suomessa, eli niin sanottu ”äitiysriski”.
Tärkein yksittäinen toimi, jonka seuraava hallitus voi tehdä naisten ja miesten välisen tasa-arvon parantamiseksi työelämässä, on vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken.
Vanhemmuuden kustannuksista johtuen vastavalmistuneen nuoren naisen palkkaaminen on yritykselle yleensä tuhansien eurojen suuruinen riski. Työntekijän vanhemmuus aiheuttaa työnantajalle usein yli 10 000 euron kustannukset, mikä pistää erityisesti pienyritykset ahtaalle.
Yrityksen silmissä vanhemmuusriski alkaa pelottaa etenkin, jos työhaastattelussa istuva nainen on parisuhteessa. Voikin helposti käydä niin, että ”varman päälle” pelaava yritys jättää nuoren naisen palkkaamatta ja ottaa hänen sijastaan töihin nuoren miehen, välittämättä pätevyydestä tai kokemuksesta.
Nuorena miehenä haluan tulla työhaastattelussa valituksi kykyjeni perusteella, enkä sen takia, että minua pätevämpi nainen oli nuori ja vaarassa lisääntyä. Jakamalla vanhemmuuden kustannukset kaikkien työnantajien kesken tasan, tuomme kaikki työnhakijat samalle viivalle sukupuoleen katsomatta.
Joskus kuulee sanottavan, ettei vanhemmuuden kustannuksia pidä jakaa, koska uusia kuluja ei pidä sälyttää työnantajille tai niille aloille, jotka työllistävät vähemmän naisia. Perusteluissa käytetään myös ”inttikorttia”, eli argumentoidaan nykymallin reiluutta sillä, että armeijan käyminen puolestaan hidastaa miesten siirtymistä työelämään.
Sivistyneessä yhteiskunnassa äitiysriski minimoidaan. On pelkästään reilua, että kaikille mahdollistetaan työn tekeminen ja työn saaminen. On kohtuutonta tehdä toisesta sukupuolesta uhka, kun lasten hankkimisessa tarvitaan kuitenkin molempia.
Yhteiskunta tarvitsee tulevaisuuden tekijöitä – lapsia – joten ei ole kauaskantoista, että vanhemmuuden kustannusten jakaminen kyseenalaistetaan työnantajien puolelta. Eikö ole kuitenkin kaikkien etu, että tulevaisuudessakin joku maksaa veroja ja pitää huolta meidän arvokkaasta vanhenemisestamme?
Kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken on oikein sekä sukupuolten välisen tasa-arvon että toimialojen välisen tasa-arvon näkökulmasta. Tämä asia on saatava seuraavaan hallitusohjelmaan, minkä kerron niin naistenpäivänä kuin tulevaisuudessakin tapaamilleni ihmisille, tasapuolisesti niin naisille kuin miehillekin.
