Aihe: vähemmistöt

Maahanmuuttokriitikot kiinnittävät aktiivisesti huomiota humanitaariseen maahanmuuttoon. Erityisesti heitä tuntuu sapettavan ajatus siitä, että joku ulkomaalainen voi asua Suomessa yhteiskunnan kustannuksella. Harvemmin heiltä kuulee kritiikkiä suomalaisia sosiaalijärjestelmän väärinkäyttäjiä kohtaan.

Jos nämä maahanmuuttokriitikot todella olisivat huolissaan Suomen taloudellisesta huoltosuhteesta, eivätkä ulkomaalaisväestön määrän lisääntymisestä, he luultavasti esittäisivät kehittämisehdotuksia sosiaaliturvajärjestelmäämme kohtaan.

Suomessa on noin 200 000 työtöntä, joista ulkomaalaisten osuus on noin 10 000. Eli ulkomaalaisten osuus kansakuntamme työttömistä on vain noin 5 prosenttia. Toki kausivaihtelua tapahtuu suhdanteiden mukaan, mutta tämä on se suuruusluokka, josta puhutaan. Työvoiman ulkopuolella olevien suhde työvoimaan on ulkomaalaisilla samaa tasoa kuin kantaväestöllä.

Jos joku saa näillä luvuilla laskettua, että maahanmuuton rajoittaminen jotenkin maagisesti pelastaa Suomen taloudellisen huoltosuhteen heikkenemisen, minä haluan nähdä sen laskukoneen.

Edelleen, jos todella halutaan että perusteeton yhteiskunnan tuen varassa eläminen vähenee Suomessa, rajojen kiinni laittaminen ei auta. Tämän tosin varmaan useimmat maahanmuuttokriitikot tietävätkin.

Sen sijaan, tarvitsemme sosiaaliturvan kokonaisremontin. Tarvitsemme sosiaaliturvajärjestelmän, joka auttaa aidosti hätää kärsiviä, mutta ei mahdollista järjestelmän hyväksikäyttöä. Tarvitsemme järjestelmän, joka kannustaa työntekoon, eikä rankaise ahkeruudesta. Ansaitsemme järjestelmän, jossa palvelut saa yhdeltä luukulta, eikä työnhakijoita nöyryytetä pakottamalla heitä todistelemaan, ettei tuloja todella ole. Tarvitsemme sosiaaliturvajärjestelmän, jossa työnteko kannattaa aina ja joka ei vaadi valtavaa byrokratiaa toimiakseen. Tarvitsemme siis jotain perustulon kaltaista.

Jos joku maahanmuuttokriitikko on sitä mieltä, että säilyttämällä nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän, mutta laittamalla rajat kiinni saavutetaan ikuinen onni, niin kuulisin mielelläni jotain perusteluita.

Kristillisdemokraattien viestintäpäällikkö, Asmo Maanselkä kirjoitti Keskisuomalaisessa 9.7. varsin provosoivasti omista näkemyksistään Pride-tapahtumaan ja seksuaalivähemmistöihin.

Asmo oli kanssani samalla reserviupseerikurssilla ja vastassani oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajavaalissa. Vaikka kyseessä on tuttu mies, täytyy kummastella Asmon näkemyksiä, joita hän toki on jo ehtinyt pyytää anteeksi.

Maanselkä kirjoittaa: “Pride-provokaatioiden sijasta marginaalin tulisi kunnioittaa enemmistön arvoja ja pitäisi ymmärtää jättää suomalainen valtakulttuuri rauhaan.” Tämä lause on mielestäni kummallinen, ottaen huomioon, että Maanselkä itsekin edustaa aatemarginaalia. Vai voiko joku väittää, että Kristillisdemokraattien abortinvastaisuus edustaa kansakuntamme enemmistön mielipidettä?  Entä pitäisikö Maanselän kaltaisten äärikonservatiivien myös kunnioittaa enemmistön arvoja ja olla hiljaa?

Mielestäni ei. Yksi yhteiskuntamme suurimpia rikkauksia on moniarvoisuuden tunnustava sanavapaus. Täällä saa vähemmistökin pitää meteliä vääriksi kokemistaan asioista, ilman että yleensä on tarvetta pelätä tulevansa hyökkäysten kohteeksi. Juuri se seikka, että Pride-isku oli kohdistettu poliittiseen tapahtumaan tekee siitä erityisen tuomittavan.

Maanselän näkemys siitä, että yksilöiden tulee alistua enemmistön mielipiteisiin on luotaantyöntävä. Etenkin, kun kyse on asioista, jotka kuuluvat ihmisten itsensä päätettäviin asioihin, valtiolla ei (eikä myöskään Maanselällä) pitäisi olla mitään sananvaltaa siihen, että ketkä täysi-ikäiset saavat olla toistensa kanssa ja millä tavalla,

Eiköhän parempi ratkaisu olisi se, että lainsäädäntö olisi mahdollisimman maallinen, jolloin se jättäisi erilaisia arvoja kunnioittaville mahdollisuuden toteuttaa perinteitään vapaasti, niin kuin parhaakseen näkevät. Tällöin sama laki kaikille olisi myös täysin tasapuolinen.

Helsinki Pridessa nähtiin kokoomuslaisten hieno kokoontuminen tärkeän asian puolesta. Vaikuttajia oli eri puolilta Suomea Kasaryn järjestämässä kokoomustapahtumassa. Samaa porukkaa nähtiin myös Kokoomuksen puoluekokouksessa (Jyväskylässä 11-13.6.2010) ajamassa aloitetta sukupuolineutraalista avioliittolaista. Aloite hyväksyttiin, hyvä niin. Keskustelu on tämän jälkeen vellonut aiheesta melkoisesti, mutta tällaiset kysymykset herättävät aina mielipiteitä moneen suuntaan.

Ylemmässä kuvassa on ote yhteisflaijeristamme, jota jaettiin tapahtumassa. Mukana esitteessä olivat Laura Rissanen, Elina Laavi, Lasse Männistö ja allekirjoittanut.


Alemmassa kuvassa on Kokoomuksen ja Kasaryn porukkaa Prideilla.

Sunnuntain 21.2.2010 Hufvustadsbladetissa Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman kertoo mielipiteensä maahanmuutosta ja monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Vaikka haastattelu käsitteleekin Rydmanin henkilökohtaista näkemystä aiheesta, saa jutusta kuvan, että kokoomusnuoret ovat puheenjohtajansa kanssa samoilla linjoilla.

Haluamme tuoda esiin myös sen, että kokoomusnuorista löytyy nykyaikainen näkemys maahanmuuton ja monikulttuurisuuden merkityksestä ja arvosta yhteiskunnassamme.

Rydman pitää ongelmana sitä, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa sallitaan erilaisia tapoja ajatella. Hän kärjistäen ottaa esimerkiksi yhteiskunnan, jossa osa ihmisistä elää sharia-lain ja osa Suomen lain mukaan. Lisääntyvä maahanmuutto ja monikulttuurinen kehitys ei kuitenkaan tarkoita, että Suomessa otettaisiin käyttöön rinnakkaisia oikeusjärjestelmiä. Tälläisten pelotteiden levittäminen on lähinnä surullista populismia ja vie keskustelua väärään suuntaan.

Maahanmuuttoon liittyvät haasteet täytyy tiedostaa ja niistä tulee puhua avoimesti myös julkisuudessa, jotta voisimme ratkoa ongelmia aidosti suvaitsevaisen Suomen tieltä. Maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyviä ongelmia ei ratkaista rajoja sulkemalla, vaan pikemminkin kotouttamisen todellisiin haasteisiin vastaamalla. Me voimme oppia niistä virheistä, joita esimerkiksi Ruotsissa on tehty ja löytää tehokkaita, suomalaisia ratkaisuja.

Suomi tarvitsee uutta, ulkopuolista työvoimaa, vaikka työn tuottavuus nousisi ja syntyvyys lisääntyisikin. Rydmanin mielestä Suomeen otetaan nykyisin liikaa maahanmuuttajia ja kiintiöpakolaisten vastaanottaminen pitää lopettaa. Todellisuudessa työmarkkinoiltamme eläköityy jo nyt enemmän väkeä kuin sinne tulee lisää. Maahanmuuttajien työllistymiseksi täytyykin löytää ennakkoluulottomia keinoja. Suomen täytyy olla ulkomaalaisia työnhakijoita houkutteleva yhteiskunta, jossa maahanmuuttajien on mahdollisuus olla mukana rakentamassa tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa. Kuten Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainenkin on todennut, 2000-luvun suomalainen yhteiskunta on suomalaiseen elämänmuotoon nojaava monikulttuurinen hyvinvointiyhteiskunta.

Haastattelussaan Rydman kysyy, onko kiintiöpakolaisten pysyvä Suomeen jääminen välttämätöntä? Me haluamme puolestamme kysyä, miten tällaiset ajattelumallit edistävät sitä Rydmaninkin esiintuomaa ajatusta yhteiskuntaan integroitumisesta? Vähätellä ei voi myöskään Suomen kansainvälistä vastuuta kotimaassaan kriisien uhreiksi joutuneiden yksilöiden suojelussa.

Rydman väittää, että monikulttuurisuudesta puhuminen on Kokoomukselle vaikeaa. Näin ei todellakaan ole, puolueen periaateohjemassakin puolustetaan voimakkaasti monikulttuurista Suomea. Sen sijaan joillekin kokoomusnuorille näyttää olevan vaikeaa löytää minkäänlaisia ratkaisuja maahanmuuttajien liittämiseksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Rydmanin mukaan monikulttuurisuuden vastustaminen on poliittista edelläkävijyyttä ja nuorten liitto on puolueen omatunto. On kysyttävä, onko yhteiskunnan kehityksen vastustaminen todellista poliittista edelläkävijyyttä?

Anne Taavitsainen, Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtaja
Tuomas Viljamaa, Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Olli Marjalaakso, Pirkanmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Emma Kimiläinen, Helsingin Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja
Elias Erämaja, Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Tomi Sandström, Vantaan Kokoomusnuoret
Elina Hölttä, Etelä-Savon Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja


Ruotsinkielinen vastine lähetetty HBL:n toimitukseen

Vastineen aiheuttanut haastattelu löytyy täältä.

Eduskunta äänestää mies- ja naisparien perheen sisäisestä adoptiosta tänään perjantaina. Rekisteröidyissä parisuhteissa perheen sisäinen adoptio ei nykyisellään ole mahdollinen, mutta hallitus esittääkin tähän muutosta hallitusohjelmansa mukaisesti. Ennakkotietojen mukaan niin hallitus- kuin oppositiopuolueilla on vaikeuksia pysyä yhtenäisinä.

Mistä sitten kiikastaa?

No ensinnäkin, lapsella ei nykylainsäädännön mukaan ole oikeutta saada elatusta vanhempansa parisuhdekumppanilta eikä hänelle voida vahvistaa tapaamisoikeutta, jos parisuhde purkautuu. Toiseksi, jos lapsen vanhempi kuolee, lapsen huollon järjestämiseen voi liittyä ongelmia, eikä lapsi myöskään peri vanhempansa parisuhdekumppania tai tämän sukulaisia. Nämä ongelmat voidaan poistaa, kun lapsesta tulee rekisteröidyn parin yhteinen lapsi.

Kuulostaa ihan järkevältä, tai ainakin lapsen edun mukaiselta. Kannatetaan.

Yllättäen Räsäsen Päivillä on ongelmia uudistuksen suhteen, hän perustelee blogissaan asian näin:

“Äitiys ja isyys ovat ihmisyyden syvimpiä käsitteitä – lapsella ei luonnostaan voi olla yhtä aikaa kahta äitiä tai kahta isää.”

“Lapsi menettää lopullisesti oikeuden toista sukupuolta olevaan vanhempaan.”
Mutta: ihan samalla tavalla nykyisin menetetään oikeus biologisiin vanhempiin, onko sekin väärin?

“Esityksen merkittävin ongelma on periaatteellinen: se muuttaa äitiyden ja isyyden kohti sukupuolineutraalin vanhemmuuden ideaa. “

Kommenteissa osa kauhisteli juuri ajatusta sukupuolineutraalista avioliitosta, joka on jo arkipäivää Ruotsissa. Olisiko se nyt oikeasti niin kauheata? Tai ketäpä se haittaisi?

No sen tiedämme tänään, kun asiasta äänestetään. Täältä löydät tulokset, kun asia on käsitelty.