Aihe: Vantaa

Viime päivinä on kohistu Suomen kuntakentästä ja siitä, kuinka monta kuntaa on tarpeeksi. Pääministeri Kiviniemi käski googlettaa, onko oppositiojohtaja Urpilainen sanonut kannattavansa kuntien määrän supistamista sataan. Ja Urpilainen vastasi, etteivät demarit ole koskaan näin linjanneet, vaikka hän itse onkin (ja tämä lausunto löytyy tosiaan sieltä Googlesta).

Hedelmätöntä juupas-eipäs –väittelyä on rasittavaa seurata. Tärkeämpää kuin keskustelu kuntien tarkasta määrästä, on keskustella siitä, onko nykyinen kuntarakenteemme kestämätön vai ei? Minun mielestäni se on.

Vuoden 2011 alussa kuntia on 336, joista kaupunkeja 108. Ongelma ei niinkään ole kuntien määrä, vaan se yksinkertainen tosiasia, että pieneksi silputussa kuntarakenteessa emme pysty tuottamaan tarpeeksi tehokkaasti niitä palveluja, joita asukkaat tarvitsevat.

Tulevaisuus ei kuntien osalta näytä helpolta. Väestön ikääntyminen kasvattaa palveluiden tarvetta samalla, kun heikko tuottavuuskehitys maalaa piruja jo ennestään tiukan kuntatalouden seinälle. Kuntien määrää pitäisi siis merkittävästi vähentää, jotta kuntarajat seuraisivat mahdollisimman hyvin luonnollisten työssäkäynti- palvelualueiden rajoja. Turhaan byrokratiaan ei pidä haaskata resursseja.

Pääkaupunkiseudun kaksi tärkeintä tulevaisuuden kysymystä on, minkälaiset kunnat mahdollistavat kustannustehokkaimman palveluntuotannon ja minkälainen alueen kehittäminen luo parhaat puitteet uusien yritysten syntymiselle?

Metropolista vetoapua koko Suomeen

Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämisestä on väitelty viime kuukausina ahkerasti ja Vantaa jäädytti jo omalta osaltaan kuntaliitosselvityksen. Minun näkemykseni tästä aiheesta lienee jo blogiani aiemmin lukeneille selvä. Kannatan kuntaliitoselvitystä ja uskon, että yhtenäinen metropoli toimisi vetoapuna koko Suomelle. Keinotekoiset kuntarajat eivät estä minua näkemästä metropolin mahdollisuuksia.

Keskustelu metropolista jää junnaamaan useimmiten uhkien maalailuun. Harvemmin pysähdytään aidosti keskustelemaan mahdollisuuksista ja visioimaan yhteistä tulevaisuutta. Nyt keskitymme budjettilukujen vertailun lomassa huutelemaan itsenäisen Vantaan, Helsingin, Espoon ja Kauniaisten perään. Mutta syntyykö uutta, jos ei uskalla ajatella laatikon ulkopuolelta?

Millaisia mahdollisuuksia metropoli meille toisi? Nopeasti summattuna tulee mieleen esimerkiksi yhtenäisemmät liikenneratkaisut, toimivampi palvelurakenne ja vähenevä byrokratia. Tärkein pidemmän aikavälin mahdollisuus lienee kuitenkin alueen kilpailukyvyn ja kansainvälisyyden kasvu, josta pääsisi hyötymään koko Suomi.

Muutos on aina pelottava asia ja sisältää aina riskejä. Kristallipalloa ei ole kenelläkään, ei edes kuntaliitoksen selvityksen tekijöillä. Meillä on kasa uhkia ja mahdollisuuksia, joiden pohjalta voi ryhtyä rakentamaan jotain tai vaihtoehtoisesti pysähtyä paikalleen.

Vantaalaisilta kuntapäättäjiltä loppui rohkeus kuntaliitoksen selvittämiseen jo alkumetreillä, vaikka kuntalaisista suuri osa on liitoksen kannalla. Tarvitsemme seuraavaan hallitusohjelmaan kirjauksen pääkaupunkiseudun optimaalisen kunta- ja palvelurakenteen selvittämisestä sekä ”tiekartan” siihen pääsemisestä. Tämän jälkeen pallo olisi  kunnilla itsellään.

Kuntaliitosvaalit ovat vasta edessä

Eilisessä valtuustossa Vantaa hylkäsi kuntajakolain mukaisen selvityksen Helsingin kanssa. Äänet menivät 45-22. Monista illan aikana kuulleista puheenvuoroista voi päätellä, että 45 valtuutettua vastusti kuntaliitosta, kun taas 22 kannatti sen selvittämistä. Minulle nämä ovat ainakin eri asioita.

Kuntaliitoskeskustelu tuskin jää tähän. Valtuuston päätös varmisti vain, ettei nyt istuva valtuusto tee asiasta päätöstä. Vaikka olen päätöksestä pettynyt, oli siinä jotain hyvääkin.

Nyt istuvat valtuutetut on valittu viime kunnallisvaaleissa, jotka eivät millään mittapuulla olleet kuntaliitosvaalit. Monet nykyisistä valtuutetuista ovat tulleet valituiksi riippumatta heidän kannastaan kuntaliitokseen tai edes sen selvittämiseen. Voisin kuvitella, että seuraavissa kunnallisvaaleissa kuntaliitokseen suhtautuminen tulee painamaan aikaisempaa enemmän äänestyspäätöksiä tehdessä. Edessämme saattaa olla ensimmäiset todelliset kuntaliitosvaalit

Alla on eilen valtuustossa pitämäni puheenvuoro, joka ei näköjään onnistunut riittävästi teroittamaan, mistä päätöksessä todellisuudessa oli kyse.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät vantaalaiset.

Tämän päivän keskustelua kuunneltuani on kovin vaikea muistaa, mistä täällä tänään päätetään. Niin uskottavasti meille on täällä kerrottu nyt toteutettavan kuntaliitoksen mukanaan tuomista haitoista.

En lähde tässä kumoamaan näitä väitteitä, enkä myöskään lähde teille kertomaan, mitä hyvää liitos toisi tullessaan. Nimittäin totuus on se, ettei yksikään tänään tässä salissa olevista voi vielä tietää mahdollisen kuntaliitossopimuksen sisältöä. Ei yksikään. Ei siinä mitään, minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, jotta voisin tehdä asiasta päätöksen.

Jo tehty HeVa-selvitys on antanut meille paljon hyvää, mutta ennen kaikkea se on opettanut meille, että kuntaliitoksen hyödyt ja haitat riippuvat tasan siitä, miten tuo kuntaliitos toteutettaisiin.

Selvityksessä havaitut edut ja haitat on esitetty pitkälti uhkina ja mahdollisuuksina. Siis asioina, jotka saattavat mahdollisesti tapahtua. Me tarvitsemme tiedon siitä, miten nuo uhat voitaisiin välttää ja mahdollisuudet hyödyntää. Vasta tämän tiedon perusteella voimme tehdä päätöksen varsinaisesta liittämisestä.

Hyvät vantaalaiset, minulta kysytään toistuvasti kantaani Helsingin ja Vantaan kuntaliitokseen. Ja toistuvasti olen joutunut näille kysyjille vastaamaan, että en tiedä. En ole varma. Se riippuu täysin siitä, miten tuo liitos toteutettaisiin.

Kaupungin lakimies on täällä osuvasti käyttänyt paritalovertausta kuvaamaan nyt käsillämme olevaa päätöstä. Täytyyhän se myöntää: päätös paritalon rakentamisesta on helpompi tehdä, jos on jonkinnäköinen suunnitelma tulevasta paritalosta. Nyt sitä suunnitelmaa ei ole, mutta me Mäkisen esitystä kannattavat haluamme sen tehdä. Itse paritalossa olisi varmasti mukava asua, mutta tuon asumisen mielekkyys riippuu täysin paritalosta: siis siitä, kuinka monta ikkunaa ja kerrosta talossa on ja mitkä ovat materiaalivalinnat.

Olkaa itsellenne rehellisiä ja tehdään selvitys nyt, jotta todella tiedetään, kannattaako meidän tehdä kuntaliitos vai ei. Olkaa itsellenne rehellisiä. Muuta en teiltä tänään pyydä.

Juoksin eilen ensimmäisen maratonini. Ajaksi tuli 4 tuntia 28 minuuttia, mikä on valmistautumiseen (tai lähinnä sen puutteeseen) nähden hyvä aika.

Alla olevassa kuvassa on 21 kilometriä takana ja tuossa vaiheessa vielä hymyilytti ja oltiin hyvin tavoiteajassa (neljä tuntia), mutta 26 kilometrin jälkeen pohkeet menivät niin lukkoon, että vauhti hidastui väkisinkin.

Kuva: Toni Pynttäri

Tänään tuottaa käveleminen hieman vaikeuksia, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Joka tapauksessa Vantaan maraton on loistava urheilutapahtuma, jossa oli todella hienoa olla mukana. Tällaiseen mukaan lähteminen vaatii kyllä hieman hullua luonnetta, mutta lajina maraton on kyllä mahtava. Suosittelen lämpimästi kaikille.  

Haluan vielä erikseen kiittää tiimiläisiäni, jotka olivat mukana sekä kannustamassa että tekemässä maratonyleisön oloa kylmässä säässä helpommaksi. He jakoivat vaalitunnelmissa kuumaa mehua paleleville katsojille. Kiitos siis Reetalle, Tonille, Marketalle, Suville ja tietysti maratonkonkari Viljamaalle, joka tuli yllätysreissulle Turusta kannustamaan minut viimeiseen loppukiriin. Lisäksi kiitokset kannustushuudoista tutuille ja tuntemattomille reitin varrella.

Kuva: Toni Pynttäri

Vantaan valtuusto siis päätti tämäniltaisessa maratonkokouksessaan äänin 37-30 lähteä kuntaliitosselvityksen tielle! Kokous kesti vajaat kuusi tuntia ja ajoittain oli hieman pitkittämisen makuakin ilmassa.

Demarit ja vasemmisto käyttivät paljon puheenvuoroja, jotka koskivat selvityksen sisältöä ja jopa päätelmiä. Vaikka he itsekkin varsin hyvin tiesivät, että selvityksen toteuttamistavasta päätetään vasta kesäisemmissä tunnelmissa. Tänään oli siis aivan turha puhua tuntikaupalla asian vierestä, mikä ei tosin näyttänyt demareita kovin paljoa haittaavan.

Joka tapauksessa tänään tehtiin hieno päätös, joka oli sananmukaisesti kuntalaisten edun mukainen. Jopa tällainen “kokoomuspomo” voi olla tyytyväinen kokoukseen, vaikka koko pitkä ilta tulikin istuttua lehterillä parveilleen yleisön joukossa.

Vantaalla eletään tänään mielenkiintoisia hetkiä, kun valtuusto päättää, lähdetäänkö mahdollisen kuntaliitoksen hyötyjä ja haittoja selvittämään. Keskustelu velloo tällä hetkellä paljon sen ympärillä, kannattaako Helsinkiä ja Vantaata liittää yhteen, mutta mielestäni tuo keskustelua olisi syytä käydä vasta siinä vaiheessa, kun tiedetään mistä tarkalleen puhutaan. Selkeää selvitystä kun aiheesta ei vielä ole.

Selvää on, että kuntalaisten edun kannalta selvitys on tehtävä. Vantaalaisilla on oikeus tietää, miten yhteiset palvelut kannattaa järjestää. Sosiaalidemokraatit ilmeisesti vastustavat koko selvitystä, eikä ihme. Uudessa supervaltuustossa heidän paikkamääränsä olisi suhteellisesti pienempi. Tämä on kuitenkin todella typerä syy vastustaa selvittämistä. Kuntalaisten etu pitää aina olla valtuutettujen edun edellä.

Viime viikolla pidetyssä valtuustoinfossa kaupunginjohtaja syyllistyi leimaamaan jo valmiiksi selvityksen sisältöä, vaikka koko hommaan ei ole edes päätetty lähteä, eikä selvitystä ole tehty. Hänen mukaansa selvityksessä mentäisiin heti Helsingin linjoilla, mutta uskonpa, että tarve tasapainoiselle selvitykselle on sekä Helsingin että Vantaan yhteinen.

Tänään nuijitaan siis valtuustonkokous, jossa on pöydällä tärkeitä päätöksiä. Tervetuloa paikalle. Olen Vantaan Kokoomusnuorten kanssa paikalla ennen kokouksen alkua muistuttamassa valtuutettuja ja kuntalaisia siitä, miksi selvitys kannattaa tehdä. Kokouksen alkaessa siirrymme lehterille seuraamaan kokousta ja valmiiksi varavaltuutettuina reserviin: asia on nimittäin muutoinkin pitkän listan viimeisenä. Illasta tulee siis pitkä.